lauantai 13. tammikuuta 2018

Hei. En tiedä käykö täällä enää kukaan, mut aattelin kirjottaa pienen jutun nyt kuitenkin. Tää blogi on jäänyt, unohtunut. Tietokone on vanha ja kenkkuilee ja päivittäminen on hankalaa ja aikaa vievää. Aika ja voimat on usein aika kortilla ja ei vaan kykene. (Ja tosiaan sinne instagramiin siirryin, se on helppoa ja nopeaa. Jos haluat seurata: @anjushhhka.)

Joitain juttuja viime kuukausilta:

Olin eka kertaa myymässä mun kasvivärjättyjä lankoja ja niistä kutomiani vanttuita. Kuvan vihreä lanka (värjätty koiranputkella ja morsingolla) oli pieni menestys.




Mun lempimetsä tuhottiin just ennen joulua täysin. Olin sitä pelännyt jo pitkään. Ja oikeasti, en todellakaan jaksais lukea enää yhtään ainoaa lehtijuttua tms. siitä miten luonnossa kulkeminen rauhoittaa ja tekee hyvää mielenterveydelle. Miten se voi tehdä hyvää yhtään kenenkään mielelle kun joutuu jatkuvasti pelkäämään niiden viimeisten hengissä säilyneiden metsätilkkujen puolesta? Tai kulkemaan niillä myllätyillä, tuhotuilla puupelloilla. Oon vihainen, surullinen, epätoivoinen. Suomalainen metsäteollisuus on rikollista.
(Suojelualueet on ihan oma juttunsa joista en nyt jaksa sen enempää kirjottaa. Mut luonnon museointi on se jota mä en haluais metsille tapahtuvan.)

Tätä metsää ei enää ole.


Uudenvuoden tavoitteeksi tällä kertaa otin piirtämisen. Oon aina tykännyt piirtää, mut en oo juurikaan tehnyt sitä vuosikausiin. Nyt otin tavoitteeksi täyttää yhden luonnoskirjan vuoden loppuun mennessä. Hyvin on alkanut, kuus sivua on täynnä ja piirtäminen on tosi kivaa!




Oon lukenut valtavat määrät upeita kirjoja ja sarjakuvia, katsonut hienoja elokuvia ja sarjoja. (Taide on hengenpelastaja.)





7 kommenttia:

  1. Minä olen ainakin käynyt silloin tällöin kurkkimassa oletko palannut. Kiva, jos/kun tulit takaisin!

    VastaaPoista
  2. Joo, surettaa tavallaan tämän maailman katoaminen... Itsekin olen jättänyt blogin lähes täysin. Tuntuu vain että huhuilee jonnekin tyhjyyteen siellä... Kirjoitan kuitenkin muuten, omaksi iloksi. Ei kai osaa olla ilmankaan.
    Ja nuo metsäkohtalot. En edes tiedä mitä sanoa, hiljaiseksi vetää. (Sama juttu, ärsyynnyn joka kerta kun kuulen tuon "mene luontoon, se tekee hyvä terveydelle" -manifeston. Ja sitten se "luonto" merkitsee valaistuja leveitä väyliä, moottoritien huminaa, mahdollisimman monta vessaa ja roskapönttöä, hyvät kulkuyhteydet ja teknisissä vaatteissa ulkoilua/luontoa suorittavat ihmiset korvanapit päässä.

    VastaaPoista
  3. Hei, kyllä täällä pistäydytään välillä katsomassa, josko olisit kirjoittanut. Oletpa taitava piirtäjäkin! Olen aina ihaillut taitoasi kuvata, kirjoittaa ja tehdä käsillä. :)
    Sari

    VastaaPoista
  4. Kyllä minäkin täällä vielä katselen, epäsomeihminen kun olen. kuviasi ja tekstejäsi on aina ilo nähdä. Metsien tuhoamista on aina tuskallista katsoa, kun jotain niin pyhää/syvää revitään pois.

    Voi mahdollisimman hyvin. T: Hittavainen

    VastaaPoista
  5. Joo, aina välillä katson, oletko täällä. Hyviä projekteja sinulle ja paska juttu toi metsä, otan osaa.

    VastaaPoista
  6. Ihania juttuja sinulla,jospa tekisit niitä jatkossakin lisää!��

    VastaaPoista
  7. Aivan mahtavat sivut sinulla. Löysin sivustosi sattumalta.
    Marjanpoimintamekko on niin ihastuttava. Oliko sinulla siihen kaavat vai onko oma luomus? Jos oli kaavat niin mistä löytyisi? Mekosta oli kuva 4.9.2016 päivityksessä.terveisin Leena

    VastaaPoista