tiistai 20. kesäkuuta 2017


Iltayön retki saareen.


Joku oli syönyt joutsenen saaressa. Luulen syöjän olleen saaressa jo useamman vuoden asuneen kotkan. (Myöhemmin samalla retkellä näin kyseisen kotkan palaavan kotiin yöpuulle.)


Joutsenen luu.


Muitakin lintuja oli syöty, ehkäpä kettu tässä asialla.


Kalaa on myös saaressa syöty reippaasti. Suuria kaloja. Ruotoja löytyi sieltä täältä ympäri saarta.


Join iltateet rantakalliolla ja kuuntelin ja katselin telkkäperheen touhuilua kaislikossa. Emo ja kuusi poikasta. Iltapalalla olivat hekin, kova pulina ja pulputtelu kuului.
Joutsenperhe ui kauempana. (Joutsenilla on viisi poikasta tänä vuonna.)


Nokikanan ääni kuului jostain kauempaa. Härkälintu on pesinyt tällä järvellä vasta aika vähän aikaa, mutta sen karjahtelu on jo olennainen osa järven äänimaisemaa. Vuosia sitten tuttu ääni oli kalatiirojen kirkaisut, tämä oli oikea tiirajärvi. Jossain vaiheessa tiirat katosivat järveltä moneksi vuodeksi. Viime vuonna näin pitkästä aikaa ensimmäiset tiirat, tänä vuonna näyttäisi järvellä taas pyörivän pari. Pikkulokitkin näin ensimmäistä kertaa viime vuonna, tänä vuonna ne ovat taas täällä.


Rantapusikossa pyöri pajusirkku ja harmaapäätikkakin lehahti ihan viereen katselemaan.



Metsätähdet loistivat hämärässä metsässä.




Pieniä sudenmaitopisaroita.





Kotiinpäin meloessa housunpuntista löytyi matkaan tarttunut kaveri. Kotirannassa ui kuikka. Se hämmentyi lähestyvästä kanootista, sukelsi piiloon ja nousi sukelluksista suoraan kanootin eteen. Ja pelästyi tietenkin ja pyrähti lentoon. Luulen että se on yksinäinen, ainokainen kuikka tällä järvellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti