sunnuntai 21. toukokuuta 2017


Mun uusi ystävä Adam. Naapuriin muutti lisää ylämaiden mullikoita ja nämä uudet tyypit ovat kovin seurallisia ja tykkäävät taputuksista (Adam aivan erityisesti).


Äitienpäivänä löysin metsäpuutarhasta lohikäärmeen.



En saanut oikein kuviin kaapattua lohikäärmeen upeutta. Sen hurjaa, upeaa päätä ja villiä punaista, suomuista, kiemurtelevaa ruumista.


Sammakkopäivitys: kutu on nyt vilisevä kasa nuijapäitä. (Toiselle kutupläntille ei käynyt näin hyvin. Se taisi paleltua taannoisten kovien yöpakkasten aikana ja nyt se oli jo kokonaan kadonnut. Ehkäpä lintujen suuhun.)


Tein sinivuokkosiirtoistutuksen pellonlaidan tamminiemeen. (Muistiin merkitään, jottei unohdu...)


Keräsin haaskapaikan liepeiltä luujauhoaineksia.


Sianluurankojen lisäksi löytyi tämä pikkuruinen kallo. Kelle on mahtanut kuulua?


Osa luista löysi paikkansa kalmopuutarhasta.

4 kommenttia:

  1. Voi miten hieno lohikäärme!

    Eikä ne muuten ikinä näytä kuvissa samoilta - ajopuissa asuvat, tai juurakoiden solmujen olennot, metsissä pilkottavat tyypit, puunrungoissa lymyilevät hahmot.. Aina ne menee ainakin puolittain piiloon, jos yrittää kameralla tallettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan ookkin hieno!:)

      Joo, se on vaikeeta kuvata niitä hienoja otuksia joihin törmää. Kovasti oon yrittänyt kyllä harjoitella.

      Poista
  2. Voi mikä juttu kaikkine kuvineen, alkaen tuosta ihanasta ekasta sarvipäästä...vau! KIITOS. oo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oo sulle ihanasta kommentista!:)

      Poista