sunnuntai 19. helmikuuta 2017


Linnut laulaa talvenmustien puiden oksilla. Helmikuu on jo melkein ohi. Kahden kuukauden unettomuus ja voimat menee lähinnä työpäivistä selviytymiseen. Paitsi kun niitä voimia ei enää olekaan yhtään ja kolmeen päivään ei pysty nousemaan sängystä.


Sarjakuvia olen lukenut. Dystopiakertomuksia, jotka muistuttavat vähän liikaa nykymaailmasta. Tarinoita elämästä Hiroshimassa tuhon jälkeen. Pupumangaa. Kiinalaista nettisarjakuvaa.

Luin Korealaisen sarjakuvan väkivaltaisesta, antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivästä Daista, joka ei osaa rauhoittua ja unohtaa henkilökohtaista sotaansa maailmaa vastaan kuin muistisairaan isoäitinsä ja poikaystävänsä Jaeheen seurassa. Tarina on rankka, hyviä ihmisiä tai onnellisia loppuja ei tässä maailmassa ole. Luin 15-osaisen ja usean tuhannen sivun mittaisen tarinan parin päivän (yön) aikana ja viimeisen sivun jälkeen tuntui kuin olisin saanut iskun suoraan vatsaan enkä ole vieläkään täysin toipunut. Let Dai ei ole missään nimessä täydellinen: alku on vähän kökkö ja toisinaan tarina on aikamoista melodraamaa, mutta äärimmäisen vaikuttava se on.

Olen myös lukenut koko Nakamura Asumikon tuotannon, jonka vaan käsiini sain. Asumikon piirrostyyli on upeaa, eksentristä, artdecomaista (mieleen tulee Aubrey Beardsley). Tarinat ovat useimmiten synkkiä, outoja ja pimeitä, mutta välillä myös täydellisen haikeansuloisia rakkaustarinoita.


No. 6 opettaa.


Pitsiä kaipaan, kevääksi.



Ylläolevat kaksi kuvaa Love Is Love-antologiasta.


Sparkle on ollut viimeaikojen soundtrackina. Alkuperäinenkin on ihana, mutta tämä versio vie sen ihan omiin täydellisen hattaraisiin sfääreihinsä. Just sitä mitä tässä nykytilassani kaipaan (pitsin lisäksi).

8 kommenttia:

  1. Voi Hilja, toivon, että saisit nukuttua. ❤ En tiedä, mikä Sinulle unettomuutta aiheuttaa, mutta aavistelen, että sama kuin itsellenikin: työn aiheuttama stressi. Toivon siis, että saisit tehdä työtä, joka ei veisi unia ja uuvuttaisi täysin.
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa ei johdu työstä (sinänsä harvinaista kyllä). Kiitos paljon lohduttavasta viestistä ja toivon että sun työstressi helpottaa pian.:)

      Poista
  2. Täytyisköhän munkin hankkia kevyttä pitsiä..? Ompelen tällä hetkellä satiinia (en itselle) ja sekin kyllä tuo kahinallaan ja ihanillä väreillään kaivattua ja ihanaa kepeyttä elämään.

    Tuo alin sarjiskuva on ihan mahtava.

    Toivottavasti unettomuus on jo hellittänyt.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, satiinia ompelet! Ei mikään helppo materiaali, mulla ei tulis mitään...
      Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pitsiä! Pitsiä päällä = kevyempi mieli (tai jotain sinnepäin...;)

      Poista
    2. Ai niin, piti vielä siitä kuvasta sanoa: kyseisen sarjiksen tekijä on Sina Grace ja se tosiaan on osa Love Is Love-Antologiaa. (Aika sekalainen kokoelma, mut joukossa paljon helmiä. "Rakkaus voittaa kaikesta huolimatta" oli kai tarkotus olla sanoma, mut aika lohdutonta ja sydäntäsärkevää luettavaa se kokonaisuudessaan on.

      Poista
  3. Hilja. Kiitos tästä kovin inspiroivasta muistikirjasta! Olethan kokeillut kamomillateetä ja piikkimattoa unettomuuteen? Piikkimatto erityisesti on loistava. Olet myös saanut valmiiksi uuden ihanan pöllöpaidan...
    rauhaa ja iloa Oolta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos sulle kovasti tästä kommentista ja vinkeistä.:)
      Hoksasit pöllöpaidan sieltä pinkin Shionin takaa.:) (Jotain oon sentään saanut aikaseksi virkeimpinä hetkinäni... Johnny Weir-tribuuttiveriseitikkisormikkaatkin kudoin, vaikka lanka loppu vähän ärsyttävästi kesken.)

      Poista
    2. Haluaisin kovin nähdä ne veriseitikkihanskat...voitko vaikka pidellä jotakin ne kädessä? oo

      Poista