maanantai 28. elokuuta 2017

 















Ja jottei totuus unohtuisi. Suurin osa mun kotimetsistä ei ole lahopuuta täynnä olevaa vihreää sammalmetsää (vaikka mun kuvien perusteella niin ehkä voisi päätellä) vaan näyttää enemmänkin tältä.




(Jos oot instagramissa, tuu sanomaan hei, oon siellä nimellä anjushhhka (kolme hoota). Ryhdyin nimittäin Moderniksi Naiseksi ja ostin uuden puhelimen!)

perjantai 18. elokuuta 2017







Käärmeenlaukka.


Keräsin morsingonsiemeniä ensi vuoden kylvöjä varten. (Osan levittelin tienvarsille, niityille, sinne tänne jos vaikka joku alkaisi kasvamaan.) Siemenet on tosi upean värisiä, niissäkin hohtaa aavistus morsingonsinistä.


Tämän vuoden kylvöt on kasvaneet aika hitaasti. Annan niiden nyt kasvaa niin kauan kun kasvavat ja värjäilen vasta sitten, syyskuun puolella. (Mun morsinkopenkki on aika sekalainen seurakunta, siellä kasvaa morsingon lisäksi ainakin (itsekseen kylväytynyttä) unikkoa, tilliä, orvokkeja ja poimulehteä...)









Metsästä löysin kanttarelleja ja kissankallon.










sunnuntai 6. elokuuta 2017














Tämän luin viikonloppuna. Hurjan mielenkiintoinen kirja. Joitain murinan aiheita kuitenkin: kirja on ehkä vähän turhankin kansantajuistettu/yksinkertaistettu. Monet tärkeät asiat kuitataan parilla sivulla tai pahimmillaan muutamalla sanalla, kun ainakin mä olisin halunnut lukea niistä paljon enemmän ja tutustua aiheeseen syvemmin.
Kirjan kieli oli vähän ärsyttävää ajoittain (saattaa johtua kääntäjästä). Miksi pitää esimerkiksi lihansyöjäkasveista puhuttaessa käyttää sanaa "julma"?
Harmitti myös miten kirjan alussa kritisoidaan ihmisen paikkaa luomakunnan kruununa ja sitä miten kaiken kuvitellaan pyörivän ihmisen ympärillä kuten aikoinaan auringon kuviteltiin pyörivän maan ympärillä. Ja silti kuinkas ollakkaan, kaikkia kasvien ihmeellisiä ominaisuuksia esiteltäessä aina muistetaan pohtia sitä miten monella tapaa ihminen voisikaan näitä ominaisuuksia käyttää hyödykseen. Ja taas pyörii kaikki ihmisen ympärillä...


Jäljet-elokuvan katsoin jo monta päivää sitten ja en saa sitä pois mielestäni. Päähenkilö Duszejko on mun sankari! Eksentrinen, vapaamielinen oman tiensä kulkija, joka lannistumatta tappelee patriarkaattia vastaan ja yrittää parhaansa mukaan suojella luontoa ja eläimiä ympärillään.
Elokuva herätti niin paljon ajatuksia! Esimerkiksi erilaisista vaientamisen keinoista. Miten poliisit pyörittelevät silmiään kun "hullu nainen" yrittää tehdä rikosilmoitusta salametsästyksestä. Miten Duszejko on helppo vaan ohittaa, koska tämä on vähän erikoinen, huutaa ja räyhää ja "se nyt vaan on sellanen". Millainen pitäisi olla että otetaan vakavasti. Miksi asiaansa intohimoisesti suhtautuminen on huono asia, miksi pitää olla "asiallinen". Hysteeriseksi leimaaminen. Vähättely. Miten "tunteellisuutta" pidetään huonona asiana. Miten sitä, että pitää eläimen (saatikka puun tai muun kasvin) elämää arvokkaana pidetään jotenkin hupsuna, naurettavana, elämästä vieraantuneena. Miten monta kertaa, kun oon yrittänyt puhua suomalaisen eläinteollisuuden (tai metsän"hoidon") järkyttävyydestä, oon saanut osakseni just sitä silmienpyöritystä ja (kettu)tytöttelyä.


lauantai 29. heinäkuuta 2017





Dramaattiset kukat.








On niin kuivaa. En halua mennä metsään. Ahdistaa kun jäkälät ja sammalet hajoavat kappaleiksi jalan alla. Mustikat kuivuu varpuihinsa. Sienistä ei ole tietoakaan.

Töihinpaluu(kin) ahdistaa ja väsyttää.

Katsoin Wandering Sonin ja joka ikinen jakso sai mut itkemään. Niin kaunis ja ihana.