keskiviikko 28. joulukuuta 2016

 
 











Kuljin tapani mukaan hissuksiin metsässä, jäkäliä tutkien, söpöjä sieniä kuvaten ja käyneitä puolukoita suuhuni napsien kun havahduin läheltä kuuluvaan oksan rusahdukseen. Hirvi asteli suoraan edessä.


Kesti hetken ennenkuin se huomasi mut. Katseltiin siinä pitkä tovi toisiamme. Istahdin välillä sammaleelle ja töyhtötiainenkin tuli ympärille pyörimään. Hirven korvat heiluivat kovasti, se kuunteli tarkkaan mun aikomuksia. Välillä se haukkasi varpuja suuhunsa. Jonkun ajan kuluttua se jatkoi matkaansa. Otin pari askelta sen perään, hirvi kääntyi mun puoleen ja päästi kumean örähdyksen. Pieni muistutus vaan mulle, vähän kunnioitusta nyt, metsän valtiaalle.

2 kommenttia:

  1. What a magical encounter!

    The Forest Sorcerer... I love that!

    Luna Crone

    VastaaPoista
  2. It does not look like winter, but is beautiful all the same. And what a privilege, to meet with a forest creature like that.

    VastaaPoista