tiistai 11. lokakuuta 2016



Piikkipusikoissa. Keräsin vähän orapihlajanmarjoja, uutta liköörisatsia varten.




Kiipesin salaiseen paikkaani istumaan. Hauska kaupunkipiilo, ihan vierestä kulkee lähes jatkuva virta hölkkääjiä ja koiranulkoiluttajia, mutta kukaan ei näe mua piilossani. Siellä saan istua rauhassa ja katsella (ja kuunnella) rastaiden ruokailua pihlajissa, sorsien sukeltelua joessa, naakkaparvien kokoontumista langoille. (Ei tämä ihan mun yksityinen piilopaikka ole, muutkin kaupunkiseikkailijat täällä aikaa viettävät. Pieni pusikoissa rämpiminen ja kiipeily pitää kyllä isommat joukot poissa.)


Valmistelin viljelylaatikot talvikuntoon. Istutin valkosipulit (kolmea eri lajiketta, nimikyltit niille yllä. Ainoastaan kodaveri on virallinen nimi, muut nimesin itse kun en oikeita nimiä tiedä). Revin yksivuotiset kasvit pois ja jätin monivuotiset talventörröttäjiksi: anisiison, preeriavärimintun, kissanmintun, piparmintun, sitruunamelissan, nukulan ja mansikkamintun. Itse asiassa en kyllä ole varma onko mansikkaminttu monivuotinen, mutta jätin sen sinne kuitenkin, nousee sitten taas keväällä jos on noustakseen. Mullan sekaan kaivoin ämpärillisen bokashia ja lopuksi keräsin laatikoiden päälle vielä kerroksen puista pudonneita lehtiä. Siellä saavat nyt sitten olla talven ja keväällä nähdään taas.


Vielä sain laatikoilta viimeisen kukkakimpun kerättyä.


Toisessa laatikossa kasvanut, koko kesän varjelemani voikukka kasvatti hienon juuren. Enpä ole ennen noin suoraa voikukanjuurta nähnyt, mutta sen se kai tekee kun pehmeässä mullassa saa kasvaa. (Pehmeästä mullasta juuri oli myös helppo kaivaa ehjänä pois.)


Sain Sisiliantuliaisena viikunaopuntian hedelmiä. Hauskoja ja hyvän makuisia. (Sain myös Etnan hiekkaa ja nyt mietin mille kukalleni arvokasta, mineraalipitoista hiekkaa antaisin.)


Lähdin kirjastoon tarkan listan kanssa, kuten aina. Listalla oli neljä kirjaa, joista loppujen lopuksi kotiin lähti vain kaksi (Siiri Enorannan uusin sekä Murhenäytelmä), kaikki muut lainat olivat ennaltasuunnittelemattomia. Kummallisen spontaania touhua tällainen, täysin epätyypillistä mulle. Yleensä en ikinä löydä kirjastosta mitään luettavaa ilman tarkkaa listaa. Kirjoja on liikaa ja ilman listaa menen ihan pyörälle päästäni ja ahdistun ja useimmiten joudun poistumaan paikalta ilman kirjan kirjaa.

Aikoinaan olen useampaankin otteeseen kironnut kirjastojen genreluokitteluja. (Kuinka monta kertaa olen harhaillut hyllyjen välissä tiettyä kirjaa etsien, jos en ole huomannut tarkistaa löytyykö kirja sittenkin genrehyllystä tavallisten aakkostettujen hyllyjen sijaan. Tai miksi Kaari Utrion kirjat on laitettu romantiikkahyllyyn historiallisten romaanien sijaan. Esimerkiksi.)
Onhan ne genreluokittelut toisinaan ihan mukaviakin, huomasin. Teki mieleni lukea jotain kauhufantasiatyyppistä juttua, joten eikun sinne spefihyllyjen eteen kirjoja selailemaan. Siinä sitten samalla huomasin, että spefien viereen oli ilmestynyt sateenkaarihyllykin sitten viime käynnin.

Keskilinnan ritarit lainasin toiveikkain mielin. Olen etsinyt korvaajaa Milja Kauniston Olavi Maununpoika-trilogian päättymisen jälkeensä jättämään keskiaikahömppätyhjiöön. (Välillä jo luulin korvaajan löytyneen Kristiina Vuoren kirjoista, mutta ei ne ihan toimineet kumminkaan.) Keskilinnan ritarit vaikutti lupaavalta homoeroottisine ritariseikkailuineen keskiaikatyyppisessä vaihtoehtomaailmassa, mutta pettymyshän se sitten kuitenkin oli. Sinänsä ihan hauska kirja jäi aika köykäiseksi ja siistiksi. Milja Kauniston rehevään ja muhevaan maailmaan on pitkä matka.


Oma riimukiveni. Kivessä on futhark-riimuilla kirjoitettuna nimeni ja ylimääräisenä merkkinä suojeleva algiz.


Mielenkiintoista luvassa.

2 kommenttia:

  1. Have never seen Sisiliantuliaisena viikunaopuntian fruit!!!

    What a long dandelion root!!!

    I usually "order" library books, on line. I keep a list of interesting books, and then, try to find them, in library, on its online site. But if the books are not there, it saves me a trip to library, where I would be disappointed. :-)

    Luna Crone

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I think it´s called prickly pear fruit or cactus fruit in English. I got it as a present from Sicily.

      Poista