sunnuntai 16. lokakuuta 2016





"Mutta metsässä se pystyy olemaan hengittämättä tunnin. Joskus se makaa paikoillaan niin kauan, että sen harteille kasvaa sammalta ja toukat tulee sen suuhun, kun ne luulee, että tämä on kyllä jo raato tässä. Sitten se yhtäkkiä yskähtää ja ne toukat lähtee kauhealla kiireellä." (Kuokkamummo)




Ehkä vaihdan sitspot-harjoitukseni makuuasentoon. Pari viikkoa sitten teloin polveni kivillä hyppiessäni ja se ei ihan kestä kovin pitkiä matkoja vielä kerrallaan. Pitää lepuuttaa välillä kunnolla. Melkein nukahdin siihen sammalien ja mustikanvarpujen sekaan, punatulkkujen puhalteluihin ja närhien rähinöihin. Pikkuhiljaa kylmä kosteus alkoi siirtyä maasta selkään ja joka puolelle. Tuntui kuin olisin pikkuhiljaa uponnut maan sisään. Vaati suurta tahdonvoimaa nousta ylös ja lähteä liikkeelle.

 


Maanrajassa luupin ja kameran kanssa. Maan matosia tutkimassa.



5 kommenttia:

  1. Ohhhhh, what beautiful photos! Of your beautiful forest!

    -smile- I am glad, that you made yourself get up! From your words, I can feel, how you were becoming one, with the forest. But no. You have your life, at home. -smile-

    Thank you for the lovely photos, of your lovely area, which you share with us.

    Autumn blessings,
    Luna Crone

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your lovely words, Luna.:)

      Poista
  2. Such a magical spot... In my dreams I live in a wee cabin in such a place... just gorgeous!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It is, a small spot of magic.:) I hope one day you will find yourself in a cabin in a place like that.

      Poista
  3. In such a place magic is afoot!
    Thank you for sharing the beauty.

    VastaaPoista