lauantai 22. lokakuuta 2016



Metsästäjät taisivat jonkun hirven tappaa lähistöllä, sen verran suurta on korppiliikenne ollut viime aikoina. Luita ja suolenpätkiä ja muuta herkkua on varmasti tarjolla. Kotkapariskuntakin on hirvenkaatopaikalle tainnut löytää, koska korpeilla ja kotkilla oli aika tappelu eilen. Olin tarkistamassa linnunpönttöjä kun kuulin kovaa rytinää metsän laidalta. Toinen kotka tappeli kolmen korpin kanssa ja siinä rytäkässä oksat katkeilivat ja varvut lentelivät. Kotka pääsi korpeilta karkuun ja katsoin kun se lensi vähän kauemmas. Toinen kotka seurasi tappelua männynoksalta metsäpuutarhan laidalla. Seisoin vain muutaman metrin päässä tappelusta ja toisesta kotkasta. Aika jännittävää. Kotkia täällä näkee usein, mutta en koskaan ennen ole nähnyt niitä näin läheltä. Eivät ne ole koskaan ennen piha-alueelle tulleet.

Linnunpönttötarkastuksessa kaikista pöntöistä löytyi pesä, kuten pitikin. Tarkkailujeni mukaan pöntöissä pesi talitintti, sinitiainen ja kirjosieppo. Tiaisten valtaamissa pöntöissä oli ihanat pehmoiset untuvilla vuoratut sammalpesät, ne jätin paikoilleen pöntöissä talven aikana mahdollisesti yöpyviä lintuja varten. Pöntössä jossa kuvittelin kirjosiepon pesineen olikin kummallinen pesä, siinä oli jotain mustaa, multamaista ainetta ja pieniä kivensiruja. En yhtään tiedä mitä siinä pöntössä on oikein mahtanut tapahtua, mutta putsasin oudot pesänjäänteet pois.

Talviruokintakin aloitettiin ja heti ensimmäisenä päivänä vierailijalistalle tuli kuusitoista lintulajia. Kirjasin ylös kaikki pihalla vierailleet linnut, nekin jotka eivät varsinaisesti ruokintapaikalla vierailleetkaan, joten kotkakin pääsi listalle. Pihakoivussa helisi noin kymmenpäinen parvi ruskeansävyisiä pikkulintuja, joita en osannut tunnistaa edes kiikarin ja lintukirjan avulla. Ne jäivät siis listaamatta.

Eilen kuljin kottikärryjen kanssa tietä pitkin. Olin menossa hakemaan rannasta tervalepän lehtiä lehtimultatehdasta varten. Ihan omissa ajatuksissani olin ja meni hetki ennenkuin huomasin edellä lyllertävän eläimen. Se kulki kolmisen metriä mun edellä tietä pitkin. Luulin sitä aluksi naapurimökkiläisen mäyräkoiraksi, mutta tarkemmin katsoessani huomasin että se olikin supikoira. Supi vilkaisi mua olkansa yli ja jatkoi matkaa tietä pitkin. Rauhallista vauhtia se kulki edellä, vähän nopeampaa vauhtia kuitenkin kuin mä kottikärryjeni kanssa. Kun oltiin viimeinen mutka ohitettu, se oli hävinnyt näkyvistä. Mökkirantaan se oli selvästi matkalla ja luulen että se asuu siellä jonkun mökin alla. Harvemmin supikoiria näkee valoisaan aikaan ja oudon rauhallista sen käyttäytyminen oli muutenkin.

2 kommenttia:

  1. I had never heard of a racoon dog. And so I looked them up. Learn something new, every day... As the old saying goes.

    Your photo... Don't know if it is fungus, or rock. But it looks like a cute little old frog... Sort of looks like, that is. :-)

    Late Autumn blessings,
    Luna Crone

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. We don´t have any regular raccoons here, only these raccoon dogs. There have been sightings of raccoons in the neighbouring countires so I think it will be only a matter of time before we can find them here as well. Raccoons seem like such wonderful animals.

      It´s actually a bone in the photo, a bone that´s been in the ground so long there´s moss growing on it.:)

      Poista