maanantai 31. lokakuuta 2016


Linnavuori auringon laskiessa (neljän maissa iltapäivällä...)


Viikonlopun vietin hurjan mielenkiintoisten aiheiden parissa
Lauantaina kuuntelin aamusta iltaan esitelmiä arkeologisista tekstiililöydöistä Suomesta, Virosta ja Latviasta ja niiden ennallistuksista. Tekstiiliarkeologiaa ja -historiaa sielun kyllyydestä! 
Krista Vajanto piti esitelmän väitöskirjansa aiheista. Valtavan inspiroivaa. Sain paljon ideoita ensi kesän projekteiksi (kasvipuretekokeiluja, fermentoimalla värjäämistä, jatkokokeiluja virtsakyypeillä, lipeän valmistusta). 

Joitakin ajatuksenrepaleita päivän mittaan:

Oli surullista kuulla, miten rahoituksen puute hankaloittaa (tekstiili)arkeologien työtä Latviassa. Tilanne on sama Suomessa, esimerkiksi Ristimäen kaivauksien jatkuva rahoituksen puute on häpeällistä. 

Tapa haudata ihmiset hääpuvussaan olisi aika hieno idea ottaa käyttöön nykyäänkin. Hääpuku on usein arvokkain vaate ihmisen elämässä ja sitä (yleensä) käytetään vain sen yhden kerran. 

Nykyään puhutaan siitä miten suuri (jäte)ongelma synteettisistä kuiduista valmistetut tekstiilit ovat, ne kun eivät maadu. Historiallisena aikana käytettiin pelkkiä luonnonkuituja ja siitä johtuen tekstiilit ovat maatuneet ja hajonneet suurimmaksi osaksi kokonaan, vaikeuttaen tekstiiliarkeologien työtä. 


Sunnuntaina päästiin itse valmistamaan tekstiilejä muinaisilla tekniikoilla. Lautanauhaa olen kutonut yhden vyön verran viitisentoista vuotta sitten. Pitkään olen haaveillut lautojen pariin palaamisesta ja nyt siihen tuli tilaisuus. Valitsin ensimmäiseksi kudottavaksi yksinkertaisen nauhamallin, jotta pääsin taas totuttautumaan tekniikkaan, sain rytmin sopivaksi, reunat siisteiksi ja nauhasta tasaisen levyistä. Seuraavaksi voisinkin kokeilla vähän monimutkaisempaa mallia.


Näistä inspiraatiota...


Kinnasneulatekniikka on suoraan sanottuna hermojarepivää hommaa! Tämä oli nyt toinen kurssi aiheesta, enkä vieläkään ymmärrä tekniikkaa. Vuosia sitten osallistuin viikonloppukurssille ja sain työllä ja tuskalla aikaiseksi (ruman) kinnasparin. Tällä kertaa työpaja oli vain parituntinen enkä saanut aikaiseksi kuin muutaman epämääräisen villasykkyrän. Miten se voikin olla niin vaikeaa. En silti halua luovuttaa, jostain hämärästä syystä tekniikka kiehtoo mua valtavasti ja jonain päivänä aion vielä sen oppia!

6 kommenttia:

  1. Hieno kuva Linnavuoresta.

    Mitä eroa on lautanauhalla ja pirtanauhalla? (Voisin varmaan googlatakin, mutta kysyn sulta.) Äkkiseltään näyttää hyvin samannäköisiltä, mutta sitten rupesin miettimään, ettei pirtanauhaan taida saada tehtyä tuollaisia kuvioita..?

    Näin kerran jossain, en muista missä, tuota neulakinnashommelia. Isä kertoi, että hänen isällään oli ollut sellaiset. Muutoin en ole sellaisiin törmännyt. Ilmeisesti nyt tekniikkaa elvytetään enemmänkin neulomispiireissä...ehkä? Eikö sillä tekniikalla kintaasta tulekin aika paksu, tiivis ja lämmin? Silloin mun ei ole tarvis opetella tekniikka jos se kerta on vaikeetakin.:D

    Ihan kysymysmerkkinä,
    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laudoilla kudottu nauha on paljon vanhempi keksintö kun pirtanauha. Lautanauhoja on tehty jo tuhansia vuosia sitten, pirtanauhaa vasta keskiajalta lähtien. Pirtanauhan kudonnassa se tekniikka on aikalailla sama kun jos kutois kangaspuilla. Mä en oo kyllä itse asiassa koskaan kokeillut pirtanauhan kutomista (jospa joskus sitäkin vielä pääsen kokeilemaan), mut se on kuulemma helpompaa kun lautanauhan kudonta.
      Tosi hienoja kuvioita saa kyllä molemmilla tekniikoilla aikaseksi.

      Neulakintaissa on ainakin se hyvä puoli, et jos niihin tulee reikä, se ei lähde purkaantumaan kuten kudotuissa vanttuissa. Se on kyllä yks niistä tekniikan huonoistakin puolista, purkaminen on ihan mahdotonta! Aika tiivistä ja paksuakin siitä tulee, tai siis siinä tapauksessa et osaa sen kunnolla. Mulla tulee reikäistä hatikkaa...
      Ihan varmaan sä sen oppisit, ei se varmaan kaikille oo niin vaikeeta. Jostain syystä mulla vaan joku siinä haraa vastaan...

      Poista
    2. Kiitos tiedoista. Mä olen tehnyt pirtanauhaa. Se on helppoa, me tehtiin joskus ala-asteella kässäntunnilla. Kotonakin tein, kun meillä oli se "pirtanauhakone", kun mun sisko innostu ja en muista tekikö isä sille sen vai ostettiinko se puuhommeli. Täytyisikin kaivaa se jostakin esiin. Jos innostun siitä enemmän, niin ehkä sen jälkeen lautanauhaakin...

      En ole niin varma tuosta kinnasneulatekniikasta mun kohdalla. Mä en onnistu edes tavallisessa helmineuleessa.;D
      Sanna

      Poista
  2. I am happy that I try to find cotton for my clothing. It is the most comfortable, to me. And it is a natural fabric.

    Happy Kekri to you!!!

    Samhain blessings,
    Luna Crone

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Well, in that case, in a thousand years´ time, there most likely will be nothing left of your clothes...:)

      Poista
  3. These are so beautiful - I love the colours and the patterns! You are so multi-talented! As much as possible I wear only natural fabrics - I'd sooner have fewer 100% cotton or linen or wool clothes than more cheaper, mixed-fibre/synthetic garments. The truth is they feel more comfortable and they wash and wear better :)

    VastaaPoista