torstai 22. syyskuuta 2016



Syyspäiväntasaus. Vuodenaika vaihtuu ja tunnen sen polvissani. Kylmä vihloo. Aurinko lämmittää edelleen hetken päivällä ja laventeli ja kurjenkello kukkii.


Valoisat kuutamoyöt vietin pihalla. Istuin mehikasveilla kukkapenkissä ja kuuntelin ympäriltä kuuluvia rapinoita ja puusta putoavien omenoiden tömpsähtelyä. Yhtenä yönä kuuntelin kauriita metsikössä peltokaistaleen takana. Metsikkö jäi kuunvalon ulottumattomiin enkä nähnyt niitä, mutta kuulin että niitä oli enemmän kuin yksi. Välillä ne olivat niin lähellä että kuulin kauriin rouskuttavan jotain. Pihalle ne eivät kuitenkaan tulleet. Viime syksynä ne kävivät syömässä omenoita melkein joka aamu, nyt omenat ovat jääneet lintujen syötäväksi.
Eräänä toisena yönä kuuntelin ketun rääkäisyjä. Ketun huutelu sai lähialueen koirat hermostumaan ja kohta yössä kaikui aikamoinen haukkukakofonia.

Sen enempää en ehtinyt pihalla öitäni viettää, koska tuli vieras joka olis saattanut hermostua jos ois keskellä yötä herännyt ja nähnyt hullun naisen kukkapuskassa kököttämässä. Samasta syystä en voinut enää pissata suoraan kompostiin, kuten tavallisesti vaan piti sivistyneesti siirtyä sisätiloihin pissaamaan puhtaaseen veteen.



Järvien välinen oja on ihan täynnä vihreää limaista kasvustoa. Sitä oli jo aiemmin kesällä, mutta ei vielä näin paljon. Melominen vihreässä massassa on tosi raskasta, kuin yrittäisi meloa puurossa.

 
Jonkinlaista levää se kai on. Se on kiinnittyneenä pohjaan ja kasvaa sieltä pallomaisina kasvustoina ja tarpeeksi kasvettuaan yltää pinnalle. Väri on melkein neonvihreä auringon siihen osuessa.


Keräsin ruusunmarjoja puutarhasta. Tässä on neljän eri lajikkeen marjoja.




Kelloköynnöksen aamukasteista eleganssia.



Sitruunakurkkuja.


Olkikukkia.


Sienipaikka laajennetun perennapenkin päässä.


Joudun olemaan reilut kaksi viikkoa poissa kasvimaalta ja piti keksiä mitä teen edelleen maalla oleville morsingonlehdille. Luultavasti pian ensimmäiset yöpakkaset palelluttavat morsingot enkä haluaisi haaskata loppuja lehtiä. Päätin kokeilla vanhaa morsingonsäilöntämetodia, jossa lehdet murskataan ja kaikki mehu puristetaan niistä tarkkaan pois. Murska pyöritetään palloksi ja kuivataan, jonka jälkeen sen pitäisi säilyä vuosia. Puolikkaasta ämpärillisestä morsingon lehtiä tuli yksi pallo.


Morsinkosormet.


Voitin ihanan kirjan arvonnassa. Tätä kirjaa olin jo vähän sillä silmällä katsellutkin, nyt sain sen omakseni.


Kirjassa kerrotaan miten voi valmistaa itse luonnonmateriaaleista mustekynät ja musteen, väriliidut, vesivärit, pensselit, värinsekoitus- ja säilytysastiat ja paperin.



Hurjan inspiroivaa!

2 kommenttia:

  1. Wow, what wonderful photos! I love Autumn - the abundance all around... And what a wonderful book! I'd love to make my own paint and paper :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autumn is wonderful and so is Nick Neddo.:)

      Poista