sunnuntai 18. syyskuuta 2016





Pihalta bongattuja sieniä.


Putsasin loput maarianohdakkeen siemenet. Eka satsi jonka putsasin aiemmin meni pilalle, laitoin siemenet liian aikaisin tiiviseen purkkiin ja ne homehtuivat. Harmitti aika lailla, siementen putsaaminen on työlästä ja verenvuodatukseltakaan ei siinä hommassa oikein pääse välttymään. Maarianohdakkeessa on hurjat piikit, niitä on joka puolella ja ne repii reikiä ihoon.
Tämänkertaiset siemenet kuivaan kyllä kunnolla ennen purkitusta, vahingosta viisastuneena.


Kävin keräämässä vähän olkia naapurin puidulta pellolta. Nykyajan viljat on niin kummallisia, lyhytvartisiksi jalostettuja ettei niistä tule olkea paalattavaksi asti. Joskus olki oli tärkeää tavaraa esimerkiksi eläinten kuivikkeeksi, mutta ei kai sitten enää.
Lyhytvartisestakin viljasta jää kuitenkin jonkun verran hyvää olkisilppua pelloille. Olki on hyvää materiaalia puutarhassa katteena, kasvien talvisuojana ja monenlaisessa muussa tarpeessa.


Tässä on tekeytymässä pajuvettä. Pajunoksia vedessä liottamalla voi tehdä kotitekoista juurrutushormonia. Vedessä voi dipata pistokkaat ennen istuttamista, se auttaa juurtumista. Tai vedellä voi kastella vastaistutettuja kasveja ja auttaa niitä juurtumaan.
Siirsin vanhan pensastattaren (mahdollisesti suomentatar) uuteen paikkaan. Tatar oli jäänyt pahasti sireenipensaan varjoon eikä ole oikein enää edes kukkinut. Pensas on vanhaa, isoäidin tai mahdollisesti jo iso-isoäidin perua enkä halua että se kuolee. Juurakkoa oli tosi hankala kaivaa ylös ja se meni aika pieniksi kappaleiksi. Saa nähdä jaksaako se enää siitä kasvaa uudessa, paremmassa paikassakaan. Pajuvedellä sitä yritän kastella, jotta olisi edes vähän paremmat edellytykset uudelle kasvulle.


Olen vähän värjäillytkin.



Langan värjäsin viime vuonna kuolleen (ja kaadetun) ruusuorapihlajan kuorella ja muumiotautisilla omenoilla. Kankaissa oli erilaisia maasta poimittuja lehtiä, esim. vaahteraa.


Vähän vaisuksi jäi paidan värjäys, joten jatkoin uusilla materiaaleilla. Nämä ovat vielä käärössä avaamatta, muhimassa.


Tässä yksi lempikasveistani. Kovin vaatimattoman näköinen hän on. Ulkonäkö kuitenkin pettää, tämä vaisun näköinen lehti on täynnä ihmeitä!



Vaatimattoman näköisten vihreiden lehtien sisällä on maagista ainetta nimeltä indikaania. Erinäisten pienten toimenpiteiden avulla indikaani saadaan muutettua indigotiiniksi, uutettua morsingon lehdistä ja siirrettyä kankaalle tai lankaan. 
Morsinko ei vaadi paljoa, se ei kuivuudestakaan hätkähdä. Se puskee väsymättä meheviä lehtiään etanoiden ruuaksi ja väripataan.  Pian tulee halla ja se päättää morsingon tämän vuoden urakan. Morsinko lepää talven, kunnes se keväällä jatkaa kasvuaan (jos hyvin käy, viime talvi oli niin rankka että morsinko ei siitä selvinnyt). Kesällä se nostaa ylös korkean kukkatorninsa. Keltaiset kukat tuoksuvat ihanalle ja pörriäiset rakastavat niitä. Loppukesästä siemenkodat helisevät tuulessa ja lennättävät siemeniä eri puolille puutarhaa. Sieltä ne seuraavana keväänä tupsahtavat ylös, iloisesti yllättäen.
Kiitos morsinko, oot ihana!


Kesäkuussa keräsin järvikaislaa. Kuivasin kaislat ja niputin ne odottamaan parempaa aikaa.
Nyt se parempi aika koitti. Levitin kaisloja illalla nurmikolle ja aamulla kaste oli kostuttanut ne juuri sopivasti.



Eka punontakokeilu. Kaisla on tosi taipuisaa ja pehmeää ja kevyttä. Sillä on mukava punoa. Ihan helppoa se ei kyllä ole, kaisla on välillä liiankin kevyttä, on vaikea saada se pysymään paikoillaan. Korinpunontani alkoi järjestelmällisesti ja siististi, mutta loppua kohden se alkoi enemmän ja enemmän muuttua kaaosmaiseen suuntaan. Kaikenlaisia hätäratkaisuja tuli tehtyä.



Tässä toinen kokeilu. Kaipa se tässä harjoitellessa helpommaksi muuttuu. Taidan kokeilla palmikointimetodia seuraavaksi. Ja suunnittelin jo ensi kesäksi pienen kaislaveneen rakentamista Thor Heyerdahlin innoittamana. (Jotain tämäntapaista.)Materiaalista ei tosiaankaan ihan heti tule pula, järvi on paikoitellen aika umpeenkasvanut kaislaa.


Kuiva järvikaisla muuten tuoksuu ihanalle. Punomani korit levittävät ihanaa, hiukan makeaa, ruohomaista tuoksua huoneeseen. Aika kiva järvimateriaali.


5 kommenttia:

  1. What wonderful dyes! It's pure alchemy :) And I adore your little baskets - there's nothing better than a handwoven basket - just gorgeous!

    VastaaPoista
  2. The beautiful mushrooms!

    The beautiful dying...

    The beautiful photo of your beautiful cat...

    Thank you for all this beauty.

    Luna Crone

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The cat is our sweet Vilja.:) Thank you for your words.:)

      Poista
  3. Mielenkiintoista, ihanat kuvat ja värjäykset. Kauniisti kuvattu kissa!

    VastaaPoista