sunnuntai 4. syyskuuta 2016


Juhlin syksyä suursiivouksella. Taisi olla aikakin. Löysin kirjahyllyn takaa kuivuneen kissanpissaläikän ja täällä ei ole vieraillut kissoja kuukausiin. Sohvan uumenista imuroin kuivettuneita rusinoita. Keittiön verhojen takaa löysin kaksi hämähäkinpesää, ne kyllä saivat jäädä sijoilleen. Toisessa oli pieniä hämähäkinpoikasia ja toisessa ruokavarasto. Ehkä kokeilen ikkunanpesua uudelleen keväämmällä.

Siivouksen jälkeen sain levittää pöydälle sadonkorjuupöytäliinani ja hain auringonkukkia kaupungin viljelmältä.



Kävin keräämässä vähän orapihlajanmarjoja.


Orapihlajanmarjat on niin kauniita, kuin pikkuruisia omenoita. Marjojen mausta tulee lapsuus mieleen. Koulun pihalla oli iso alue orapihlajaa ja syksyisin syötiin marjoja välitunneilla. Koulun pihalla oli myös valtava sembramänty ja jos oravilta ja linnuilta jäi siemeniä syömättä, saatiin mekin joskus maistiaisia. Sembramännyn siemenet on suurta herkkua.


Marjanpoimintamekko. Aloitin mekon ompelun keväällä ja se odotti keskeneräisenä ompelukoneen päällä koko kesän. Pari viikkoa sitten ompelin mekon vihdoin valmiiksi ja siitä tuli heti lempimekko. Kangas on ihanaa, mekko on supermukava ja taskut on just hyvät kaikenlaiseen keräilyyn.


Teepussimietelause.


Suursiivouksen yhteydessä kaivoin esille vanhat tyynyt. Tein tyynyt aikoinaan käsityökoulun lopputyönä. Osan tyynyistä annoin pois ja nämä kolme ovat olleet varastossa puoliksi unohtuneina. Pohja on huovutettu ja päälle on kirjottu kalliomaalauskuvioita. Yhteen tyynyyn painoin kädenjälkiä.

 
Tämä aukeama on Käsityökerholehden vuoden 1994 syksyisestä numerosta. Äiti ompeli mulle kuvan mekon, se oli viininpunainen. Tykkäsin mekosta valtavasti ja muistan miten olin koulussa helmat kurassa kun olin polkenut kouluun (tai taksipysäkille itse asiassa, taksi vei mut bussipysäkille ja bussi kouluun) sokerijuurikkaannostokoneiden savikrunneiksi muuttamia teitä pitkin.


Ompelin uuden version mekosta, harmaasta, ihanan pehmeästä ja lämpimästä collegekankaasta tällä kertaa. Aika ihana mekko talveksi, Huivia kudoin mm. kesän muutamana hellepäivänä. 


Huivin lanka on Rintalan ja värjäsin langan krapilla, verihelttaseitikillä, pietaryrtillä, sinipuulla ja variksenmarjalla. Tummempi ruskea on lampaan oma väri.


Olen kerännyt satoa viljelylaatikoilta. Ruusupapuja, anisiisoa, kehäkukkia, kissanminttua (hurjan satoisa yrtti) ja kauraa. Kylvin pienen alueen kauraa, jotta saisin maitoisia kauransiemeniä ihmelääkettä varten (kirjoitin maitoisista kauransiemenistä aiemmin täällä). Kauranvarsista keitän teetä, niissä on paljon kalsiumia ja vitamiineja.


Olen siivilöinyt ja pullottanut aikansa tekeytynyttä kesän satoa. Monenlaisia ihania ruusujuttuja kokeilin tänä kesänä.


Lukemisena on ollut Thor Heyerdahlia. Heyerdahlin kirjat olivat äidin suosikkeja lapsena ja olen niitä äidille ostanut lahjaksi aina kun olen niihin kirppareilla ja divareissa törmännyt. Nyt aloitin lukemaan niitä itsekkin.


Kuvassa Ra, muinaisen egyptiläisen mallin mukaan rakennettu kaislavene, jolla Heyerdahl kumppaneineen purjehti Marokosta Atlantin yli Amerikkaan. Uskomattomia, mielenkiintoisia seikkailuja.


Ra-matkalla kaikki matkalle mukaan otettu ruoka ja vesi pakattiin muinaisen mallin mukaan saviruukkuihin. Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, kuivaleipää, hunajakakkuja. Kaislavene kesti myrskyt ja aallot hyvin, koska se oli niin joustava. Joustavuus kuitenkin tarkoitti sitä, että ruukut pääsivät hankautumaan toisiaan vasten ja rikkoutuivat. Tällaiset yksityiskohdat kirjassa olivat hurjan mielenkiintoisia.
Kon-Tiki-kirjan mielenkiintoisinta antia mulle olivat miehistön kohtaamiset kaikenlaisten erikoisten Tyynenmeren otusten kanssa. (En kyllä käsittänyt miksi miehet välttämättä tahtoivat teurastaa valtavat määrät haita, vaikkeivät edes syöneet niiden lihaa. Kunnollista selitystä tappamiselle ei kirjassa annettu.)

(Matkoista tehtiin elokuvatkin, seuraavaksi yritän ne löytää jostain katsottavaksi.)


Kuralan lempeät lampaat alkusyksyn auringossa.

8 kommenttia:

  1. Oi, Heyerdahlin kirjojen myötä voi tehdä monenlaisia seikkailuja -- kesällä nappasin anoppilan hyllystä "Tigris"in. Minulla on siitä isäni englanninkielinen versiokin, mutta tämä suomennos oli pakko saada. Milloinkohan olen valmis hyppäämään sen kyytiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tigristä en ookkaan vielä löytänyt, ehkä se vielä tulee vastaan. Myöhempi pääsiäissaari-kirjakin olis mukava löytää. Äidin omat kirjat hukkuivat aikoinaan monien muuttojen aikana matkan varrelle.

      Poista
  2. Ihana syksy! ❤ Minullakin on tarkoituksena suursiivota sen kunniaksi.
    Oletpa ommellut kauniit mekot! Mistä SK:n numerosta tarkalleen ottaen tuo mekon ohje löytyy?
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysinkin lehden itse. Mekko on malliltaan kovin kaunis. Ihana on myös huivisi.
      Sari

      Poista
    2. Hei! Kiva kun löysitkin jo oikean lehden, itekkin kun oon tällä hetkellä poissa lehtivarastoni luota ja en ois voinut auttaa asiassa. Mekon malli on kyllä kaunis, ihanan keskiaikatyylinen ja mukava.

      Poista
  3. Hei Hilja! Vielä kysyisin, että millaisesta kankaasta mekko mielestäsi onnistuu parhaiten? Millaista collegekangasta käytit mekkoon? Itseäni kutkuttaisi ompelu, mutta vielä aprikoin kankaan suhteen, että ostaisinko joustocollegea ja mitä väriä... ;-)
    Syysriemua Sinulle! ❤
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari,
      mun kangas oli sellasta ei ihan ohutta mut ei sitä paksuintakaan collegekangasta. Sellasta tosi pehmeää ja laskeutuvaa, ja sisäpuoli harjattu pehmeäksi ja lämpimäksi. Eurokankaasta löysin. Mä tykkään tuosta kankaasta mekkoon, se on lämmin ja pehmeä talvimekoksi ja ei jousta liikaa et se on myös ryhdikäs eikä venahda muodottomaksi. Mekosta kun tein aika pitkän, melkein nilkkoihin ulottuvan, niin kovin ohut ja joustava ei siihen oikein ois soveltunut.
      Vanha, äidin aikoinaan ompelema mekko oli muistaakseni jonkunlaista aika paksua ja jämäkkää neulosta, siinä oli himmeä kiilto pinnassa ja se oli tosi hyvänlaatuista kangasta. Se vanha mekko ei ollut ihan yhtä pitkä kun tämä ja se kangas sopi siihen myös hyvin. (Harmittaa kun se on jonnekkin hukkunut, voisin käyttää sitä vieläkin...)

      Toivottavasti tästä oli jotain apua... Olis kiva nähdä sun mekko kun se valmistuu!

      Poista
  4. Kaunis kiitos, Hilja, pitkästä ja pikaisesta vastauksesta! ❤ Juuri tuollaista kangasta itsekin etsin mekkooni: kangasta, mikä laskeutuu kauniisti, mutta mikä pysyy runsaassakin käytössä ryhdissään, eikä venähdä tai ole liian "luiru" (lue: ohut) ja värinkin pitäisi olla itselleni mieluinen, murrettu ja lämmin. Meillä on varmaankin samanlainen maku; niin monesti olen täällä ihastellut kättesi jälkiä. Katselin juuri tänään mekon kuvaa lehdestä, ja ajattelin, että taidan tehdä mekosta pidemmän kuin ohjeessa, ja hihoistakin tahdon riittävän mittaiset.
    Lähetän mieluusti kuvan Sinulle, kun (joskus) saan mekkoni tehtyä.
    Toivottavasti löydät vielä jostain äitisi Sinulle ompeleman ihanuuden. ❤
    Sari

    VastaaPoista