perjantai 2. syyskuuta 2016



Järvellä ei tarvitse kaivaa syvälle, kun saa esille hienoa savea. Lapsena tehtiin savesta kaikenlaista, yksi esine, savitatti, on vielä tallella. (Siitä on kuva täällä.) Äiti teki savesta aikoinaan kyltin huussin oveen. Kyltti oli ulkona kesät talvet monta kymmentä vuotta ja hajosi vasta kun se oven korjauksen yhteydessä tippui rappukiven päälle. Takassa poltettu järvisavi on vahvaa tavaraa.


Viime vuonna tein pieniä kokeiluja järvisavella ja tänä vuonna jatkoin testailua.
Kaivan rannasta kasan savea ja poistan siitä suurimmat roskat ja kivet. Järvisavi on löysähköä eikä sen käsittely ja muotoilu ole ihan helppoa.


Valmiit, hyvin kuivanneet esineet poltan takassa. Usein joku esineistä posahtaa rikki.


Tein kasan savihelmiä.


Yhden pienen astian olen toistaiseksi saanut ehjänä poltettua. Pohjassa on mesiangervon lehtikuvio.


Riipuksia. Riipuksen pintaan voi vaikkapa laittaa tipan piparminttuöljyä, jos on flunssassa. Huokoinen pinta imaisee tuoksun ja se säilyy riipuksella pitkään. Kaulalla riipus helpottaa tukkoista oloa. (Tai stressaantuneena laventeliöljyä tms.)




Järvisavi on ensimmäinen materiaali meneillään olevassa järvimateriaaliprojektissa. Teen kaikenlaista mahdollista erilaisilla materiaaleilla joita saan järvestä. Seuraavana on vuorossa järvikaisla. Siitä lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti