maanantai 15. elokuuta 2016

 
Yhteiskuvassa ashwagandhani kanssa. Ikuistettu kuvaan, koska en tiedä kuinka kauan hän mahtaa hengissä selvitä. Toistaiseksi on kasvanut parvekkeella oikein hyvin. Sain ashwagandhan siemeniä kaupan päälle kun ostin nukulan ja tuoksuruudan siemeniä. Kaikista kylvämistäni siemenistä iti kolme ja niistä kolmesta taimesta on hengissä enää tämä kuvan tomera yksilö. Ashwagandha eli rohtokoisio on intiassa kasvava ayurvedayrtti ja Suomessa kasvatus on varmaankin aika hullunhommaa, mutta jospa saisin sen talvehtimaan sisällä ja ensi kesänä voisin jälleen jatkaa kasvatusta parvekkeella.



Tässä kuvassa viimeksi mainitsemani aaprottimaruna. Yrtti on peräisin iso-isoäitini puutarhasta, josta äiti kävi parikymmentä vuotta sitten hakemassa alun. Onneksi haki, koska nykyään alkuperäisestä aaprottimarunasta ei ole enää mitään jäljellä. Pelastui ainakin satavuotias (ehkä vanhempikin) kasvikanta.
Aaprottimaruna tekee pienet, valkoiset kukat, mutta meidän kasvi ei ole vielä koskaan kukkinut (vanha suomalainen kanta ehtii kuulemma harvoin kukkia). Kasvi on kaunis, hopeisenhohtoinen ja tuoksuu jännittävälle, yrttiselle, noidalle.


Viime aikoina olen törmännyt nukulaan useassa paikassa.  Tässä kukkiva nukula eräässä puutarhassa Avoimet puutarhat-päivänä. Kukka onkin kovin kaunis.


Tässä jo kukintansa lopettanut, komea nukulakasvusto Kuralan Kylämäen yrttitarhassa.


Kolmannen kerran törmäsin nukulaan Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kasvimaalla. Voi kunpa omat nukulani selviäisivät hengissä talvesta ja näkisin niidenkin vielä kukkivan.


 Kuralassa näin elämäni ensimmäisen kerran humalanvieraan. Tosi mielenkiintoinen kasvi, lehtivihreätön täysloinen joka elää nokkosella, humalalla ja ilmeisesti monilla muillakin kasveilla.


Avoimet puutarhat-päivältä vielä joitakin kuvia. Voi noita käpyjä!




Mahtavia tulikukkia!


Tunturipoimulehti. Tosi kaunis, matalakasvuinen poimulehti. Menestyisi kuivallakin paikalla, tätä olisi kiva saada omaan puutarhaan.


Ja tämä! Rusettiratamo. En ole koskaan tällaistakaan nähnyt, aika ihmeellinen!


Ehkä kaunein kärhö, jonka olen koskaan nähnyt. Voi kunpa tietäisin sen nimen.


Tässä oman mökkirannan rantayrtti. Olen tutustunut siihen vähän paremmin. Lehti maistui kitkerältä, tuoksu ei ole kovin ihmeellinen, tuoksuu lähinnä vihreältä. Sitä käytetään lääkkeenä kilpirauhasen liikatoimintaan, yskään, tuberkuloosiin, ahdistukseen ja unettomuuteen.


Amerikassa rantayrtti on bugleweed, englannissa gypsywort. Mustalaisyrtti-nimen se on saanut, koska (kummallisen) tarinan mukaan mustalaiset värjäsivät sillä ihoaan tummemmaksi. Kokeilin hieroa lehtimehua iholle ja kyllä se sai ihon muuttumaan ruskeaksi. Toisen tarinan mukaan kasvia ei käytetty ihon, vaan kankaan tummaksi värjäämiseen. Tätä testasin viime vuonna, perinteisellä keittovärjäyksellä. Silloin tuloksena oli vihreä väri. Tarkoitus olisi myöhemmin kokeilla vielä tuoreella lehtimehulla värjäämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti