lauantai 6. elokuuta 2016


Aika ihania, lämpimiä elokuisia päiviä.
Enemmän sadetta vaan toivoisin, on kamalan kuivaa. Säätiedotus lupailee sadetta melkein joka päivä ja koskaan sitä ei vaan tule. Metsäpalovaroituksetkin otettiin pois, vaikka metsät on niin rutikuivia, että ne olisivat yhtä suurta roihua pienimmästäkin kipinästä. Tämä on kyllä tuttua, yksi koko maan kuivimmista kolkistahan tämä on aina ollut. Ikinä en siihen vaan totu, aina se on yhtä ahdistavaa.


Keskiaikainen tuoksukimppu puutarhasta: salviaa, aaprottimarunaa ja tuoksuruutaa. Laitoin ne pieneen pussiin, jota kannan kaulassani. Yhteistuoksu on aika hieno.
Kasvatan tuoksuruutaa ensimmäisen kerran tänä vuonna. Siemenestä kylvin aikaisin keväällä. Muutama taimi iti ja jätin osan kaupunkiin kasvamaan parvekkeella ja osan toin maalle. Täällä ne kasvavat ruukussa ulkona, talveksi otan ne sisälle.



Piparjuuret ovat vähän onnettoman näköisiä. Ne kasvoivat vuositolkulla onnettomassa kallionkolossa, kunnes pari vuotta sitten päätin siirtää ne parempaan maahan. Siellä paremmassa maassa ne nyt ovat kituliaasti yrittäneet kasvaa. Viime vuonna en saanut minkäänlaista piparjuurisatoa, saa nähdä kuinka tänä vuonna käy. Jospa jonkun pienen pätkän edes saisin. Jotenkin aina hämmentää tämmöiset kasvit, jotka villiintyneinä kasvavat joka puolella teitten varsilla valtavan kokoisina ja rehevinä. Mutta kun niitä oikein yrittää parhaansa mukaan kasvattaa puutarhassa, niin ne ovat ihan surkeita. (Siellä alkuperäisessä kallionkolossakin ne kasvoivat paremmin, vaikka siellä ei ollut juuri lainkaan multaakaan. Ehkä he eivät sitten vaan tykkää että niitä mennään sorkkimaan, haluavat vaan itse päättää missä kasvavat.)


Olkikukkia kasvatin monen vuoden jälkeen taas tänä kesänä.



Ailit on aivan ihania, niin herkän kauniita ja maistuvatkin hyvältä. Ei yhtä happamia kuin punaiset viinimarjat, mutta kuitenkin vähän enemmän makua kuin valkoisissa.


Keitettiin mehua mustista ja vihreistä viinimarjoista yhdessä. Mun herkkua!


Olen kerännyt nokkosensiemeniä. Voi minkä värisiä ne ovatkaan. Tämä on ihan mun lempiväri, metsänvihreä.


Humalasalko.


Alkukesästä vihdoinkin saatiin siirrettyä humala uuteen paikkaan. Monta vuotta se on jo ollut aikeissa. Humala kasvoi ennen navetan seinustalla ja se oli ihan liian kuuma ja kuiva paikka sille. Se oli aina surkean näköinen ja ötökansyömä. Käpyjä se teki tosi harvoin. Nyt, uudessa paikassaan humala näyttää hyvinvoivalta ja kukkiikin.


Nukulat. Näitä kasvatan kertaa tänä vuonna. Kylvin aikaisin keväällä ison kasan siemeniä ja niistä iti vaivaiset kaksi. Ne kasvavat nyt yrttimaalla. Loput siemenet kylvin alkukesästä suoraan kaupunkikodin viljelylaatikoihin. Siellä iti yksi. Toivottavasti saan nämä kallisarvoiset taimeni sitten edes talvehtimaan, kun tuntuu olevan kovin vaikeaa saada niitä siemenestä kasvamaan.


Kolmekymmentä vuotta vanhat laventelit selvisivät sittenkin viime talvesta, vaikka pitkään ihan kuolleilta näyttivätkin. Äiti leikkasi kuivat varret alas ja nyt ne kukkivat näin hienosti.


Tässä on mun isohirvenjuuripenkkini. Näitäkin kasvatan ensimmäistä kertaa.
Aika monta uutta tulokasta mun perinneyrttipuutarhaani on tänä vuonna ilmestynyt.


Tämäkin oli uusi tulokas: maarianohdake. Olen sitä jo aiemminkin ihastellut, mutta se vaan on niin upea. Pörriäisetkin tykkää!


 Tässä maarianohdakkeen lakastuneita kukkia siemeniään luovuttamassa.


Ja voi hyvänen aika miten ihania maarianohdakkeen siemenetkin ovat!


Tässä tuliaisia kesäreissulta: salaa napsaistu pistokas ihanasta basilikapensaasta ja siemeniä huoltoaseman ruoka-annoksessa olleesta supersuloisesta pikkuriikkisestä kyyneleen muotoisesta tomaatista.


Eräänä iltana olin tulossa kotiinpäin melontareissulta, kun näin harmaahaikaran saalistamassa kaislikon reunassa. Oli jo aika hämärää enkä heti osannut tunnistaa mikä lintu siinä oli. Haikaramaisista liikkeistä sen sitten kuitenkin tunnistin harmaahaikaraksi. Siinä hän hiippaili musta välittämättä ja syöksähti välillä kalan perään.


Hylätty käärmeennahka saaressa.


Pikkuruinen rupikonna oli kovin närkästynyt koska hänet väkisin siirrettiin pois ihmisten kulkuväylältä. (Ihan vaan hänen omaa parastaan ajateltiin kyllä.)

2 kommenttia:

  1. Heippa! Huomasin ettei postauksissasi ole juurikaan kommentteja, joten halusin tulla sanomaan että blogisi on aivan ihana, toivottavasti jatkat mielenkiintoisten juttujen kirjoittelua vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos paljon, ihanaa kun kommentoit!:) Kommentteja ei tosiaan paljon ole, olis kiva enemmänkin kuulla teistä! Mut enpä voi moittia, kun itekkin luen vaikka kuinka montaa blogia ja kovin harvoin saan aikaiseksi kommentteja kirjoitella...

      Poista