tiistai 5. heinäkuuta 2016



Löytöretkiä joutomailla. Viime talvena näin nämä komeat, reilusti yli kaksimetriset karstaohdakkeet törröttämässä radanvarren joutomaa-alueella. Olen yrittänyt pitää paikan mielessä jotta karstaohdakkeiden kukinta ei jäisi väliin. (En ole koskaan ennen sellaista nähnyt.) Tämänvuotiset ohdakkeet ovat paljon pienempiä kuin edeltäjänsä ja niitä on vähemmän, ehkä rankka talvi verotti niitäkin. Kukkanuppuja näkyi jo, pitää palata paikalle vielä uudelleen.


Törmäsin ensimmäistä kertaa vuohenherneeseen. Pieni kasvusto tätä vieraslajilistoillekkin päässyttä kukkaa kasvoi radanvarressa.


Seittitakiaisen nuppuja.


Vadelmat alkavat kypsyä.


Lempiniittyni näillä tienoilla. Keväällä se on keltaisenaan voikukkia, myöhemmin niityllä kukkii apilat, matarat, hiirenvirnat, siankärsämöt, päivänkakkarat, koiranputket, kurjenpolvet ja monet muut kukat.


Kirvaisa alkukesä tietää leppäkertturunsautta myöhemmin.


Ihanan happamia villikirsikoita salaisessa kirsikkapaikassani. (Paikka on niin salainen etteivät edes linnut ole löytäneet sitä...)


Villien mustaviinimarjojen kypsymiseen menee vielä tovi.


Keräsin kimpun yrttejä niityltä. Voi mikä tuoksu näistä kotiini leviääkään! (Luen uudelleen teinivuosien suosikkiani Avalonin usvia ja jos kyseinen kirja olisi tuoksu, luulenpa että se olisi juuri tämä, mausteinen, mystinen, melkein päänsärkyä aiheuttavan vahva ja eläväisiä unia tuottava tuoksu.)


Kotiin palatessa poikkesin vielä viljelylaatikoilla hakemassa vähän vihreää. Laatikoissa vallitsee aikamoinen kaaos, mutta satoa sieltä riittää. Tässä kolmea erilaista salaattia, kirveliä, vesikrassia ja malvikin lehtiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti