torstai 9. kesäkuuta 2016

 



Koiranputkiretki illansuussa. Kylmä, puuskainen tuuli pauhasi ja kohmetti sormet. Punakylkirastas lauloi koivun oksalla. Tikanpoika huusi ruokaa lepän oksalla, vaahterassa räpisteli ja tsirkutti parvi talitintinpoikasia.


Värjäykseen keräsin koiranputkenkukkia. Alun perin oli tarkoitus kerätä niitä viljelylaatikoiden ympärillä olevalta niityltä, se kun oli niin täynnä kukkia: ihana, valkoinen koiranputkipilvi. Aiemmin samana päivänä niityt oli kuitenkin silputtu matalaksi. Ei ole eka kerta kun näin on käynyt, että olen suunnitellut keruureissua tietylle alueelle ja hetkeä ennen alue onkin niitetty. Ei koiranputkista pulaa tule, mutta harmittaa kun kaunis niitty leikattiin kesken parhaimman kukinnan. Koiranputket ja heinikko ympäröivät mun viljelylaatikkoni kuin luonnon oma huvimaja, laatikot olivat suojassa ja ihan omassa rauhassaan siellä keskellä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti