keskiviikko 25. toukokuuta 2016







Kukka- ja eläinterapiaa rankoista työpäivistä toipumiseen. Sireenien ja kielojen ja hevosen tuoksua. Varjoisassa heinikossa istumista (auringossa on viime päivät ollut mulle ihan liian kuuma), särkevät jalat syvälle viileään heinikkoon. Räkättien kylpyhetken, sorsien rähinöitsinnän ja muurahaisten matkanteon seuraamista. Turhat kiireet ja ahdistukset katoavat pikkuhiljaa mielestä.





Havupuulääkkeitä. Erään illan vietin kaikenlaisia metsän aarteita kerätessä ja voi mikä tuoksu oli käsissä sen illan jälkeen. Pihkainen, metsäinen, havuinen, ah!


Viljelylaatikoilla on käynyt tervetulleita vieraita. Leppis ruusupavulla.


Hyvin on siemenet itäneet. Pinaatteja ja kehäkukkia jo harvensin.


Maahumalakausi on parhaimmillaan.


Ostin uuden, mulle entuudestaan ihan tuntemattoman yrtin. Ostin sen nimellä makea lippia, mutta luin että siitä käytetään myös nimeä mesinuppio. Yrtillä on suloiset kukinnot, vihreät pallerot joiden ympärillä on kehässä pikkuriikkisiä valkoisia kukkia. Lehdet on karvaiset ja ne on mun mielestä vieläkin makeamman makuiset kuin stevian lehdet. Lehdet tuoksuu jännälle, mietin pitkään mikä ihmeen tuttu tuoksu lehdistä lähtee kunnes tajusin: ne tuoksuu raparperille.


Otin riskin ja ostin parvekkeelle kelloköynnöksen. Mä tykkään kelloköynnöksestä valtavasti, se kasvaa nopeasti ja tekee parvekkeesta ihanan vehreän. Siinä on myös sen vaara. Mulla oli kelloköynnös monta vuotta sitten, se täytti mun parvekkeen ihanalla vehreydellään ja olin ihastuksissani. Jossain vaiheessa kesää satuin vilkaisemaan naapurin parvekkeelle ja jäin ihmettelemään mitä ihanaa vihreää sielläkin kasvaa niin kovasti. Kunnes tajusin että sehän on se mun kelloköynnös joka rehotti naapurinkin parvekkeella. Aloin tutkia asiaa ja huomasin että kelloköynnös kasvoi mun parvekkeen lisäksi kolmen naapurin parvekkeilla. Yläkerran naapurin parvekkeen lattia oli kokonaan kelloköynnöskasvuston peittämä. Kukaan ei ollut maininnut mulle mitään. Asuin sillon ihan eri paikassa ja ihan erilaisten ihmisten ympäröimänä. Luulenpa että tässä nykyisessä paikassa naapureilta saattais tulla valituksia hyvinkin äkkiä. Täytyy yrittää pitää kelloköynnöstä silmällä ja pitää se kurissa ja kasvamassa vaan täällä omalla tontilla.


Parvekkeen salaattimaa: persiljaa, ruohosipulia, suolaheinää, maahumalaa, lehtikaalia. Kylvin sekaan vielä pari krassinsiementäkin, jospa ne siellä jossain seassa mahtuisvat kasvamaan.

6 kommenttia:

  1. Mitä teet maahumalasta?

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivatuista keitän teetä. Salaattimaan kasveista käytän tuoreita lehtiä ruokaan.

      Poista
  2. Oi musta ois ihanaa, jos parvekkeeni peittäisi naapurin kelloköynnös - siis jos asuisin kerrostalossa :)Tuo lippia kuulostaa mielenkiintoiselta - kuullut olen ehkä jossakin - täytyypä tutustua.Nyt on luonto täynnänsä kaikkea jännää - onneksi on tuollainen "henkinen pankki" olemassa, josta voi nauttia ja kerätä jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitäis asua mun naapurissa, voisin antaa kelloköynnöksen kasvaa vapaasti!:)
      Makea lippia taitaa olla uus muotikasvi, oon viime aikoina törmänny siihen jo useassa paikassa.
      Luonto on kyllä parasta lääkettä.:)

      Poista
  3. Havupuulääkkeitä! Ihana sana. Tulee hyvät väristykset sun tekstistä. Kaunista. Multa menee kevät tänäkin vuonna aivan ohi. Samoin kävi viime vuonna. Pää niin täynnä ajatuksia, enkä osaa irrottautua niistä. Terapiasta käy lukea yrtin tuoksusta. Ehkä mun ei loppujen lopuksi tarttekaan muuta tehdä kuin mennä ulos ja nuuhkia vähän. Kun ei silmät ja korvat aukea keväälle niin, jos vaikka nenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa ihana kommentti.:) Joo, joskus tuoksukin riittää. Ei tartte ottaa paineita siitä että menee kevät tms. ohi, yrittää vaan nauttia niistä pienistäkin hetkistä, vaikka vaan siitä sireenin tuoksusta puskan ohi porhaltaessa. (Ja tän kun sit vaan itekkin muistaisin...)

      Poista