torstai 5. toukokuuta 2016


Heräsin aikaisin aamulla ja lähdin retkelle jokirantaan. 


Valkovuokot olivat vielä nukuksissa.


Joelta noussut kylmyys oli saanut ruohikon huurteeseen vaikka lämpöasteita oli koko yön.


Jo liki viikon kestänyt lämpöaalto on saanut kevään etenemään pikavauhtia. Eräässäkin koivussa oli jo näin isot lehdet!


 

Oli rauhallista. Fasaanit töräyttelivät puskista, rusakot puputtivat uutta vihreää, linnut pitivät konserttejaan, lokit kirkuivat kosken suunnalla. Koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät eivät olleet vielä heränneet.



Paikoin polulla oli vähän märkää.


Jotenkin onnistuin kurastamaan säärenikin polviin asti.


 
Polun varsilla kukkivat valkovuokkojen lisäksi pelto-orvokki, metsä- tai aho-orvokki, esikko ja rentukka. (Lisäksi löysin mysteerikasvin, jonka kukat olivat vielä nupuillaan. Pitää palata paikalle myöhemmin kun kukat ovat auki.)

2 kommenttia:

  1. Parhain aika keväällä :) kun maailma alkaa äkkiä muuttua vihreäksi.

    Ja hei - tutut kengät! Kävin omani poikki viime vuonna (ihanan kevyt ja mukava pohja kengillä, mutta meidän karheat asfalttitiet veivät voiton...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.:) Vähän turhan nopeaan nyt kyllä kaikki tapahtuu kun on niin kovin lämmin, tuntuu ettei pysy perässä!

      Ovat kyllä ihan mukavimmat kengät.:) Mulla on vielä toistaiseksi säilyneet ehjinä vaikka kovasti niillä on kävelty (ei kyllä asvaltilla juurikaan).

      Poista