perjantai 15. huhtikuuta 2016


Innostuin ostamaan liudan orvokkeja. Ei mulla oo koskaan ollut näin paljon orvokkeja. Perhana teidän kanssa, torin mukavat kukkatädit ja teidän valtaisat orvokkivalikoimat!


Istutin ne omatekoiseen, täydelliseen bokashimultaani. Naurattaa, miten innostunut olin taas kun multasäkkiin kurkkasin. Se on vaan yhä edelleen niin ihmeellistä ja ihanaa, että saan tehtyä mitä mahtavinta multaa jätesäkissä vessan nurkassa.


Innostuin kirjailemaankin.


Ja ompelin kaksi hametta. Ja kävin läpi koko korjattavien ja muokattavien pinoni. Vaihdoin hameeseen kuminauhan ja toisesta lyhensin kuminauhaa, pienensin paitaa, korjasin pyyhetelineen suojan, lyhensin hameen helman. Kaikkein tyytyväisin olin talvitakkini korjaukseen. Talvitakki on villaneulosta, kymmenisen vuotta vanha, harmaa, hupullinen. Takki on ihana ja oon käyttänyt sitä tosi paljon ja sen huomaa, kangas oli jo hipunut läpikuultavaksi kainaloista ja olkapäiltä. Leikkasin jemmasta löytyneestä huopuneesta vanhasta harmaasta villapaidasta paikkapalat ja neulahuovutin ne paikoilleen kuluneimpiin kohtiin. Luulen, että näillä korjauksilla voin käyttää takkia vielä monta vuotta. (Ja jos/kun takki joskus on korjauskelvottomassa kunnossa, aion leikata sen osiin ja ottaa siitä kaavat. Takin malli on niin kaunis ja mukava.)



Salaattimaa vihertää. (Vuohenputkea tässä.)




Nyt on hyvä aika kerätä lehtokotilon kuoria. Ne löytyvät helposti nyt kun heinät, nokkoset ja muu kasvillisuus on vielä hillityissä mitoissa. Tähän aikaan kuoret ovat myös tyhjiä. Toisinaan talven jäljiltä kuoret ovat aika hauraita ja ovat suurimmaksi osaksi murskana ja hajoavat viimeistään kädessä. Tänä vuonna, jostain syystä, kuoret ovat vahvoja ja kestävät hyvin vaikkapa kuljetusta taskunpohjalla.


Eilen kun tulin töistä kotiin sain huomata, että kaksi lähialueen palsamipoppelia oli kaadettu. Ne olivat korkeita puita, tuoksuvia ja ihania. Ne näkyivät olohuoneeni ikkunasta. Näin keväällä puissa istui lähes aina harakoita, variksia, kyyhkysiä tai mustarastaita. Olohuoneen ikkunasta näkyvässä maisemassa on nyt surullinen aukko.


Illan pimetessä kävin sanomassa hyvästini puille puolikuun loistaessa taivaalla. Otin muistoksi oksankappaleen (kokeilen veistää siitä jotain), oksia juurruttamista varten (viime keväänä laitoin oksan veteen, siihen tuli juuret, laitoin sen multaan ja se on edelleen hengissä) ja silmuja öljyä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti