sunnuntai 10. huhtikuuta 2016


Aika ihana viikonloppu, kynnenaluset on multaa täynnä ja olo onnellinen ja innostunut. Tehtiin kaikenlaisia suunnitelmia: metsäpuutarhasuunnitelmia, yrttitarhasuunnitelmia, perhospuutarhasuunnitelmia, humalamajasuunnitelmia, kerroskatepenkkisuunnitelmia, omenapuusuunnitelmia...


Kaurisperhe laidunsi heinäpellolla melkein koko lauantain ja mikäs on laiduntaessa kun ihanaa uutta vihreää pukkaa. Toiselle vasoista oli kasvanut pienet sarvet, pikkupukki siis.

Lähistöllä pyörii erikoinen ryhmä: kaksi kurkea ja kaksi laulujoutsenta. Näin itse ne viikonlopun aikana kahdesti eri paikassa ja muut on nähneet ne myös useasti. Kaikki neljä syövät pelloilla kaikessa rauhassa koko ajan yhdessä ryhmässä, kukaan ryhmän jäsenistä ei eroa kauas toisista missään vaiheessa. Sitä en osannut tunnistaa mahtaako kyseessä olla poikamiehet, yksinäiset naaraat vai kaksi pariskuntaa vai millainenkohan on ryhmän koostumus. Mikäköhän linnut on saanut hakemaan seuraa toisistaan.


Lauantaina metsäkierroksella huomasin, että haaskapaikka oli vihdoin houkutellut syöjiä. Korppeja oli kymmenittäin, kotkia kaksi.


Siipiveikkojen terveiset.


Pikkujärvi oli jo kokonaan sula ja kovasti siellä oli vipinää. Olispa ollut kiikarit mukana niin olisin voinut vaikka paremmin linnut tunnistaakkin, mutta paikalla oli ainakin telkkiä ja heinäsorsia. Ja laulujoutsenpariskunta, jonka reviiriä tämä järvi on. Viiden joutsenen parvi yritti pysähtyä järvelle, mutta ennenkuin ne ehtivät edes laskeutua järven joutsenparin uros lähti ajamaan niitä pois. Se lensi hetken niiden perässä ja parvi luovutti ja lensi pois.


Tervaleppä aloittaa kukintaansa. Keräsin vähän norkkoja ja oksia hierontaöljyä varten.


Naapuri oli kaatanut metsänreunasta pari haapaa ja jättänyt tämän palasen jälkeensä. Otin sen mukaani pientä veistoharjoitusta varten.


Palasesta valmistui erittäin primitiivinen norppaveistos.


Metsäpuutarhan laidassa sijaitsee lemmikkien hautausmaa. Supikoirilla on ollut vessa lähistöllä jo monen vuoden ajan. Viime aikoina supikoirat ovat siirtyneet toimittamaan asioitaan lähemmäs hautausmaata. Se ei ole oikein kivaa. Yritin säännöllisesti siivota kikkareet pois, toivoin että se saattaisi vihjata supikoirille ettei heidän toimintansa ole oikein sopivaa. Ei mennyt hienovarainen vihjeeni perille. Nyt kokeilin poistaa näkösuojana toimineen maahan asti ulottuneen kuusenoksan. Josko supikoirat eivät niin tykkäisi tehdä tarpeitaan ihan siinä avoimella paikalla. Saa nähdä toimiiko. Oksan poisto tuo metsäpuutarhaan lisää valoakin ja vieressä kasvava koiranheisi saa vähän enemmän tilaa kasvaa. Maassa oksan kohdalla ei kasva mitään, koska maahan asti ulottunut oksa lakaisi kaiken tieltään pienessäkin tuulessa. Maa on sen kohdalta täysin paljas, neulasetkin oksa lakaisi pois.


Tämä on vanha villasukka. Äiti yritti joskus muutama vuosi sitten laittaa vanhoja villasukkia puihin oraville pesätarpeiksi. Ei ne kelvannut. Yksi sukka on jäänyt sammaloitumaan kuusen juurelle.



Metsäpuutarhan kivikko-osa.


Ruusujuuri on ehkä kauneimmillaan ihan pikkuisena pallerona.


Kiurunkannus on sekin kaunis jo ennen kukintaansakin.


Isomaksaruoho.


Muutama vuosi sitten istutin rantaan kalmojuuren. Se kasvoi kaksi vuotta, kunnes kolmannen vuoden keväänä se oli kadonnut. Viime kesänä istutin toiveikkaana rantaan pari uutta kalmojuurta. Ainakin toinen kalmojuuri on pysynyt rannassa paikoillaan, toisen istutuspaikka on vielä jään alla.



Viime keväänä istutin tesmayrttiä neljään eri paikkaan, kahteen paikkaan puutarhaan ja kahteen mökkirantaan. Puutarhassa se on noussut maasta molemmissa paikoissa, mökkirannassakin toisessa.


Siirsin pienen kivilaatan omenapuun alta. Kivilaatan alta löytyi tämä kalpea, mutta jättimäinen skilla. Se on oikeasti ainakin tuplasti isompi kuin ilman kivilaatan painoa päällään kasvaneet lajitoverinsa.


Hellyttävät kylmänkukkavauvat sunnuntain auringossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti