tiistai 29. maaliskuuta 2016


Lankalauantaina heräsin aikaisin ja astuin rappusille sumuiseen aamuun. Linnut lauloivat joka puolella ympärillä. Tuoksui keväälle.

 
Koko pääsiäisen ajan kävi vilkas paluumuuttoliikenne. Joutsenia, kurkia ja hanhia lensi pihan yli jatkuvasti, toisinaan yksinäisiä lintuja, toisinaan valtavia parvia.
Kyyhkyset, töyhtöhyypät ja peipposetkin palasivat maisemiin pääsiäispyhien aikana.


Järvet ovat vielä jäässä. Joutsenet tekivät hienoja liukuvia laskeutumisia jäälle.


Uusissa luumu- ja kirsikkapuissa on valtavasti nuppuja. Saa nähdä aukeavatko ne, vai paleltuivatko ne kovissa pakkasissa.


Lumikellot kukkivat vihdoinkin.


Sinivuokotkin työntävät jo nuppuja esiin.


Löysin metsästä vanhan kaljapullon. Nostin sen ylös ja toin kotiin, tarkoituksenani laittaa se lasinkeräykseen. Kotona katsoin pulloa tarkemmin ja siellä olikin sisällä hieno sammalkasvusto. Sitä oli ihan mahdoton kuvata lasin läpi, mutta hieno se on. Pullo on varmasti maannut metsässä vuosikausia. Jossain vaiheessa sen sisälle on päässyt pieni sammalalku ja siitä on vuosien kuluessa kasvanut iso mätäs. Laitoin pullon puutarhan varjoisaan osaan, siellä pullosammal saa jatkaa elämäänsä.


Iloisenvihreä pallero mullan seassa on pikkuruinen käärmeenlaukan alku.


Pitsiunikko.



Ripustin vielä yhden linnunpöntön, tällä kertaa mökkirantaan. (Ja rekisteröin pönttöni.)


Nokkosmaillani on jo pikkuruisia nokkosvauvoja näkyvissä,


Aloitin pienen kartoitusprojektin. Tarkoitus olisi listata kaikki metsäpuutarhassa esiintyvät kasvit.


Nyt on vielä aika karua, joten aloitin puista, pensaista, varvuista, sammaleista ja jäkälistä.




Siellä metsäpuutarhan siimeksessä, lämpimässä maassa istuskellessani löysin maasta kaikenlaista pientä kaunista. Enpä ole ennen huomannut miten upea väri männynkävyn suomuissa on. (Oikeanpuolimmainen.)

 
Löysin lisää käpysieniä (samoja löysin jo jouluna). Tällä kertaa vähän isompia, mutta aivan yhtä söpöjä.


Kasvimaan reunuspuuta lahottamassa jokin hyytelösieni, ehkä lahotipakka.


Tein pienen puutarhalannoitteenkeräysreissun lähimetsässä. Samalla reissulla tein (jälleen) aika hämmentävän löydön. Mutta siitä lisää myöhemmin.

4 kommenttia:

  1. Hienoa että keräät lasipullot pois luonnosta, niin teen minäkin. Tekee niin pahaa ajatella jos se joskus menee siellä rikki ja joku eläin satuttaa siihen tassunsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toki, mulla on tapana kerätä metsistä pois kaikki roskat jotka huomaan.

      Poista
  2. Sun blogi on mun ja 15-v tyttären lempiluettavaa. Ja katseltavaa. Kiitos!

    Meilläkin nokkonen jo hereillä. Sammalpullo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Kiitos sulle kun kerroit, tosi kiva kuulla.:)

      Poista