sunnuntai 17. tammikuuta 2016


Maassa on kerros untuvaista lunta. Lähdin järvelle hiihtämään. Jänis oli hypellyt mökin kulmilta järvelle päin sekin.


Oli ihanaa hiihtää kauniissa talvimaisemassa hiljaisella järvellä. Lauantaina järvellä oli yksi pilkkijä ja järvi oli ihan hiljaa. Sunnuntaina järvellä ei ollut uskomattoman ihanasta säästä huolimatta ainuttakaan muuta ihmistä. Järvi sen sijaan oli vähän puheliaampi, se piti tuttua jääpulputustaan.


Umpihankihiihto on ainoa hiihtotyyli jota harrastan.



Lauantain sininen hetki ja puolikuu.


Sunnuntaina pakkanen alkoi auringon noustua kiristyä ja se nosti järvelle usvan.


Unenomaisessa tunnelmassa hiihtelin usvan keskellä yksikseni.



Aurinko lämmitti poskia.


Järviruo´ot loistivat upean ja vähän epätodellisen värisinä.



Seurasin ketun jälkiä saareen.



Takaisinpäin hiihtäessä pilvet peittivät auringon ja oli jo vähän hämärää.

2 kommenttia:

  1. Kylmän ja kauniin näköistä. On parasta kun tuollaisen retken voi tehdä yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihanaa eikä kylmää ollenkaan. Mä en kykenis hiihtämään ollenkaan yleisillä laduilla, joissa on muitakin ihmisiä. Siitä menis kaikki hauskuus kun pitäis seurata valmiiks tehtyä latua ja koko ajan olis joku takana huohottamassa kiukkusena kun oon niin hidas.

      Poista