torstai 14. tammikuuta 2016


Ensimmäiset siemenet hankittu. Aika jännittäviä siemeniä ovatkin, täydennystä yrttimaalle.



Tähän aikaan voi hyristä tyytyväisyydestä kun jaksoi olla ahkera kesällä ja täyttää yrttihyllyä. Yrttipurkin kun avaa ja hengittää syvään ruusuntuoksua. Tai kun hauduttaa kannullisen ruusuteetä. (Mustaa teetä, ruusunterälehtiä, haudutuksen jälkeen joukkoon pieni hulaus maitoa ja hiukan hunajaa.)


Lehmuksenkukkia on vain ihan pieni purkillinen. Ne tuoksuvat niin ihanalle etten ole raaskinut niitä käyttää. Käyn vain aina välillä tuoksuttelemassa niitä.



Tein kolotusvoidekokeilun. En ole saanut testattua vielä, kun ei ole ollut kolotuksia. Äiti saa toimia koekaniinina.


Luin ajankohtaisen kirjan.


Itsenäisyyspäivän tienoilla ostin lähikaupasta kolme sinistä hyasinttia. Ne kukkivat komeasti jouluun asti. Nyt ne ovat tehneet uusia kukkia. Keväällä istutan ne kasvimaan reunalle kasvamaan.


Tämä hassu hujoppi on piparjuuri. Marraskuussa ostin kaupasta (törkeän kalliin) piparjuurenpalan. Se näytti kovin elinvoimaiselta, joten säästin palasta pienen osan ja laitoin veteen. Siihen kasvoi hetkessä lehdet. Istutin alun multaan ja pian piparjuuri oli metrin mittainen ja siihen ilmestyi nuppuja. Toivottavasti saan sen pidettyä hengissä sulien maiden aikaan asti. Istuttaisin sen kasvimaalle, jotta saisin piparjuurta omasta maasta. (Viime keväänä yritin istuttaa vanhat, kallionkolossa sinnitelleet piparjuuret parempaan maahan. Epäonnistui aika pahasti, siellä ne kituivat koko kesän. Saa nähdä onko niistä keväällä enää mitään jäljellä.)


Pakastinpuutarhassa tällä hetkellä: posliinikukka, ruusuntuoksuinen pelargoni, stevia, piparjuuri sekä parvekkeelta ennen kovia pakkasia sisälle siirtämäni marokonminttu ja bokashista kasvaneet sitruunantaimet.


Vuosi vaihtui eivätkä chilit ole vieläkään kypsiä.


Piti tehdä kauhea operaatio, leikata verenpisara. Siinä oli vielä näin monta nuppuakin. Se oli pakko tehdä, muuten verenpisara ei jaksa kesällä kukkia ja kasvaa ollenkaan jos se ei saisi lepoaikaansa.
(Saattaa olla että tämä mun verenpisarani jäi ainoana eloon äidin 20- tai 30-vuotiaista verenpisaravanhuksista. Loput olivat ulkona lokakuun alun pakkasten aikaan ja taisivat paleltua. Surettaa, upeat vanhat paksurunkoiset verenpisarat, mutta onneksi sentään yksi selvisi.)



Keväällä 2014 sain palan äidin vanhasta papinkaurasta. Nyt se kukkii! Kaksi ihmeellistä, eksoottista kukkaa. (Kukat nähtyäni kutsuisin kasvia ennemmin noidankynneksi kuin papinkauraksi.)

11 kommenttia:

  1. Oioi, pitäisiköhän sitä alkaa itsekin jo pohtia istutushommia :) Viimein on se kauan kaivattu oma piha, mihin voisi laittaa perunat ja yrtit. Pitämäni vain koittaa keksiä jotakin idioottivarmoja ratkaisuja, kun en ole kovin tunnollinen viherpeukalo..
    Tykkään sun blogista ihan hirmuisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on just paras aika suunnitella tulevia kylvöjä yms.:) Oi onnellinen, sulla on oma pihakin!
      Kiitos ihanasta kommentista, ilahdutti kovasti!:)

      Poista
  2. Oi mikä kukka tuo papinkaura! Omituinen kaunotar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että se kukki ja pääsin sen omituisen kukan näkemään.:)

      Poista
  3. Näin just eilen tuon Talventörröttäjät kirjakaupassa. Kaunis kirja. Mä tykkään kovasti sanasta talventörröttäjä.:)

    Hieno toi sun emännän puukko. Ja sen uusi pussi kans!
    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kaunis kirja, mut ei sit loppujen lopuks niin kovin hyödyllinen kumminkaan. Vähän aluksi harkitsin josko kannattais ostaa se itelle, mut en onneks ostanut. Mä just kanssa yks päivä mietin tota talvetörröttäjä-sanaa, kun se on niin hauska ja miten paljon mä tykkään suomen kielestä kun siinä on tuollasia sanoja ihan "virallisessa" käytössä.:)

      Emännän puukko on hieno, se on yhden paikallisen naissepän takoma, harmittaa kun en muista enää sepän nimeä. On ollut tosi hyvä käytössäkin, se puukko.

      Poista
  4. Minä en raaski leikata kasveja. Sitten ne kituvat, näyttävät kauheilta eivätkä kuki kuin harvoin kukin. Pitäisi ronskiutua. Pelkään jatkuvasti että törmään kituvaan luonnoneläimeen joka pitäisi lopettaa mutta huonolta näyttää kun en pysty edes kukkasia karsimaan.

    Itseasiassa ennen joulua just löysin maantieltä oravan jonka yli auto oli ajanut, onneksi eläinsuojeluyhdistys haki sen melkein heti parempaan hoitoon eikä mun tarvinnut itse tehdä mitään päätöksiä. Onneksi se ei nyt näyttänyt kovin paljon kärsivän mutta pelkään että sellainenkin tilanne tulee käsiin.

    Itse missasin ruusut mutta esim. nokkosensiemeniä on onneksi törkeät määrät joilla ehkä pärjään ensi kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin aluks aina pelotti ja suretti leikata kasveja, mut oon siihen sit jo oppinut ja nykyään oon aika ronski leikkausten kanssa. Niistä saa sit usein pistokkaitakin uusia kasveja varten.

      Huh, toi on mun kauhukuva kanssa, et joutuisin tilanteeseen jossa ois pakko tappaa eläin jos se kärsis. Kerran ajettiin ohi paikan, jossa oli just ollut hirvikolari ja se hirvi oli vielä elossa ja se kitui siinä ja suretti se. Ihmiset vaan käveli siinä ympärillä ja toinen oli varmaan ihan tuskissaan ja shokissa. (Toki ne ihmisetkin siinä kolarissa tais ehkä pelästyä...)Poliisi tuli pian vastaan, ne oli menossa ampumaan sen hirven. Vieläkin näen mielessäni miltä se hirvi näytti siinä tiellä, sen silmät.
      Voi oravaa, tiedätkö miten sen kävi? Jäikö henkiin?

      Mä en oo vielä saanut aikaseksi nokkosensiemeniä kerätä, yritystä on ollut, mut siihen se on sit jäänyt. Ehkä sit ens vuonna... Miten sä puhdistat ne? Siinä on kuulemma aikamoinen työ.

      Poista
    2. Se orava parka, kun löysin sen, se oli ilmeisesti juuri saanut tällin autosta päähän, niin keskellä tietä se oli että varmaan seuraavasta autosta olisi jo jäänyt sen alle. Tärisi vain ja oli muissa maailmoissa.

      Jos olisi ollut vain niin, olisin varmaan laittanut sen syrjemmälle rauhoittumaan mutta huomasin että myös sen pää nytkyi tosi pahasti, mulla oli mukana pahvilaatikko niin otin sen sitten mukaan.

      Muutaman tunnin se oli laatikossa vaatekaapissa ja kun kurkin sitä, oli pään tärinä loppunut ja siksi ajattelinkin että se voisi hoidettuna selvitä ja soittelin sinne eläinsuojeluyhdistykseen josta tulivat hakemaan. Se noutaja oli vähän sitä mieltä että ei tuu selviämään sillä pää alkoi taas nykiä :/ Otti kuitenkin mukaansa.

      Oletko sä tiennyt että Turussa toimii tuollainen luonnoneläinten noutopalvelu? Kun Raumalla joskus soitin vastaavanlaisessa tilanteessa niin sanottiin vaan tympeästi että nitkautapa kuule itse niskat katki. Täällä Turussa todettiin heti että joo tullaan hakemaan. Ja noutajanainen vaikutti siltä että oikeasti välitti siitä mitä teki.

      En tiedä oliko sitten oravan kannalta hyvä vai huono että löysin sen, haluaisin ajatella että se toinen vaihtoehto eli monen eri auton alle muussaantuminen ja kituminen ei nyt kuitenkaan olis ollut sen parempi. Ainkin sai osaavan eutanasian jos sellainen piti tehdä.

      Poista
    3. ...Ja osaan vain kuvitella tuon hirvikolarihetken ja ne silmät. Olen itse tullut joskus tuoreen autokolarin aikaan paikalle jossa oli todella pahan näköinen ihmisruumis mutta siitä sentään näki että loppu oli pakostakin ollut nopea ja kivuton. Ei mitään pitkää kärsimystä. Eläinten kärsimyksessä on sekin että ne eivät osaa samalla tavalla hahmottaa ihmismaailmaa ja ihmisten tapahtumia joka lisää paniikkia. Tosi ikävä aihe.

      Mutta noi nokkoset, ei ole lainkaan vaikea projekti. Siivilään vaan siemenet ja sitten ämpärin päällä hölskyttelyä, tulevat helposti läpi. Ainoa haitta on minimaalisen pienet vaaleanruskeat kovakuoriaiset joiden pois poimimisessa on kovempi työ.

      Ja nokkosensiemenien kerääminen on yllättävän nopeaa ja palkitsevaa, itse napsin kaikki siemenvanat suoraan kassiin ja kotona pätkin vanat lyhyemmiksi pätkiksi siivilään. Ihan parin tunnin työllä tulee ämpärillinen siemeniä.

      Poista
  5. Joo, tiesin tosta noutopalvelusta. En oo onneks joutunut sitä vielä käyttämään. Hyväkuntoisia kissoja oon pelastellu muutamankin kerran ja sillon on viety ne Leyserille ihan ite.

    Pitää ryhdistäytyä ens kesänä ton nokkossiemenprojektin suhteen...:)

    VastaaPoista