torstai 3. joulukuuta 2015


Tämä odotti mua eräänä päivänä kun saavuin kotiin. Keväällä ostin pienen amppelisoilikin taimen Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta. Se kasvatti kesän mittaan aikamoista lonkeroivaa kasvustoa, mutta ei suostunut kukkimaan. Ennenkuin nyt. Marraskuussa se kasvatti yhden nupun ja avasi sen joulukuussa. Kukka on valonpuutteisen haalea, mutta kaunis.


Joulukaktukset eivät petä koskaan. (Tai ainakaan juuri koskaan...) Kaikki kolme ovat täynnä kukkia.


Maalailin vähän lintuja. Hupsuja lintuja. Joskus piirsin ja maalasin jatkuvasti, nykyään kovin harvoin. Harjoituksen puute on tehnyt ihan kömpelöksi, mutta silti maalaaminen on kivaa. Yritän muistaa sen ja ottaa vesivärit esiin vähän useammin.



Yöpöydän alati kasvava kirjapino on levinnyt lattialle sängyn viereen.
Otin vihdoinkin luettavakseni yöpöydällä jo vuoden verran odottaneen Kultarinnan. Aloitin sitä jo kerran aiemmin, mutta sillon se jäi jostain syystä heti alkuunsa. Nyt en malttaisi keskeyttää lukemista lainkaan. Yritän silti vähän säännöstellä, pidän siitä niin paljon etten halua sen vielä loppuvan.


Ensimmäinen tulisiiderisatsi on jo melkein lopussa. Laitoin uuden siiderin tekeytymään, vähän eri aineksin tällä kertaa. Oon tykästynyt makuun, se ei ole ollenkaan liian väkevää vaan lämmittää ihanasti kurkusta alas valuessaan. Siitä tulee hyvää salaatinkastikettakin, kun lisää vaan öljyä.


Tein uuden teesekoituksen töihin, lievittääkseni edes vähän töihinpaluuahdistusta. (Ei auttanut.) Lapsang souchongin jämiin sekoitin kanervankukkia, kuusenneulasia, vuorenkilven lehteä, rusokkia ja katajanmarjamursketta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti