maanantai 28. joulukuuta 2015


Joulun aikana kuljin vähän vieraammissa metsissä. Löysin pari täälläpäin erittäin harvinaista metsänkolkkaa. Toinen alue oli aivan luonnontilainen, keloja ja lahoavia puunrunkoja täynnä kääpiä oli joka puolella. Toinen, isompi alue, ei ollut aivan niin koskematon, mutta sielläkin puita oli harvennettu maltillisesti ja juuri jälkiä jättämättä. Säälittävän pikkuisia plänttejä metsäalueet ovat, mutta nautin niissä kulkemisesta. Ei metsätyökoneiden renkaiden tai telaketjujen jättämiä valtavia ojia, ei kaivettuja ojia, ei sikin sokin jätettyjä oksakasoja joiden läpi kulkeminen on hankalaa parempijalkaisellekkin, ei avohakkuualueita, ei metsästysmajoja tai -torneja.









Lohikäärme suojeli luolaansa.


Jätin löytämälleni tapionpöydälle suklaakonvehdin. Kiitokseksi sain näin hienot lahjat.




Supikoiran jätöksiö tutkiessani pelästyin jo, että se oli syönyt sinisiä lasinsiruja. Tarkemmin katsoessani huomasin että sinisenä kimaltelevat palat olivatkin palasiksi pureskeltuja sittiäisiä. Palat hohtivat kuin mitkäkin jalokivet.


8 kommenttia:

  1. Voi tuota sittiäiskakkaa :) Hauska löytö.

    VastaaPoista
  2. Beautiful photos! Happy 2016! :)

    VastaaPoista
  3. Ihanan näköstä. Siellä on hienoja metsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja pikku tilkkuja on, suurempia metsiä ei enää yhtään.

      Poista
  4. Nää sun kuvat aina niin hienoja. Tuo eka on ihan kuningas!
    Hyvää uutta vuotta!

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää uutta vuotta sulle myös.:)

      Poista