sunnuntai 29. marraskuuta 2015


Merkitään muistiin taannoinen kolmen päivän talvi. Ties koska tällaista taas kokee uudemman kerran.


Järven pinta peittyi kohmeiseen hyhmään. Viisi laulujoutsenta lensi yli kun seisoin rannassa.

 
Seurailin jälkiä. Löysin yksinäisen hirven jäljet. (Kuvassa mun omat jäljet pellon poikki.)


Metsäkauriin siroja sorkanjälkiä.


Valkohäntäkauriin suurempi jälki.


Kotipihan vakiovieraat, nelihenkinen metsäkaurisperhe. Ne säikähtivät mua kun yllättäen tupsahdin metsästä pellolle. Perheeseen kuuluu emä, pukki ja kaksi vasaa. Vasat ovat erivärisiä kumpikin, toinen on aika punaisenruskea, toinen harmaampi. Niitä pääsee usein seuraamaan tosi tarkkaan ikkunasta kun ne syövät pihalla. Yhtenä aamupäivänä vasat söivät innoissaan jalavanoksia. Pukilla oli enää yksi sarvi, toisen se oli jo pudottanut. Yritin etsiä sitä, mutta en onnistunut löytämään. Valkohäntäkauriitkin pudottavat sarvensa näihin aikoihin, mutta sillä pukilla jonka eräänä päivänä metsässä kohtasin, oli vielä komeat sarvet päässä.

Eräänä toisena aamupäivänä pääsin todistamaan metsäkauriiden reviiriuhitteluja. Vastikään luin että metsäkauriit ovat tosi aggressiivisia eläimiä. Ne puolustavat reviirejään raivokkaasti ja pukkien tappeluissa usein toinen menettää henkensä. Ne ovat niin hurjia, että suurempi valkohäntäkauriskin pysyttelee mieluummin kaukana siitä. Se selittää sen miksi näillä seuduilla valkohäntäkauriita ei enää näe piha-alueella kuten ennen. Metsäkauriit ovat vallanneet nämä reviirit ja valkohäntäkauriit ovat siirtyneet syrjemmälle.
Olin pihalla puuhailemassa omiani, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kovaa ääntä. Kuin suuri koiralauma haukkuisi. Ihmettelin mistä sellainen lauma tänne olisi yhtäkkiä ilmestynyt, säikähdin jo että metsästyskoirat olisivat saaneet vainun meidän pihakauriista. Juoksin ääniä kohti ja siellä olivatkin meidän kauriit, mutta koiralaumaa ei näkynyt missään. Sitten huomasin yksinäisen, vieraan kaurispukin kauempana. Pihakauris oli ajanut vieraan pois ja kumpikin oli kaiketi pitänyt haukkuvaa tappeluääntä. Aiemmin luulin että kauriit haukkuvat kun ne pelästyvät, mutta sittemmin olen oppinut että haukkumalla vihaiset kaurispukit pelottelevat vieraita kauriita, muita ärsyttäviä eläimiä tai ihmisiä.
On tosi jännittävää ja mielenkiintoista päästä seuraamaan eläinten elämää näin läheltä ja oppia niistä koko ajan uutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti