sunnuntai 1. marraskuuta 2015


Juhlistin marraskuun alkua retkellä Pärkävuorelle.



Vaikka oon käynyt täällä lukemattomia kertoja, joka kerta se silti yllättää. Se, kun astuu pellonreunasta polulta metsän sisään ja kohtaa tämän näyn. Eihän se kuvista välity, mutta paikan tunnelma on aivan erityinen. Mahtavat kallionseinämät, sammaleet, hiljaisuus.





Lahja korpilta.


Pätkä selkärankaa ja lantioluut, jonkun pienen eläimen. Lantioluun leveys on noin kymmenen senttiä. Ehkä poikasen? Luiden läheltä löytyi vaaleita karvatupsuja.


Kuppi kuumaa kardemummalla maustettua pakuriteetä kallionkielekkeellä.



Kallionseinämien jäkäliä.


Ehkä se oli syömieni käyneiden variksenmarjojen, paikan hiukan mystisen tunnelman, korkeiden paikkojen aiheuttaman lievän "kevytpäisyyden" tai kaikkien näiden yhteisvaikutusta, mutta aloin nähdä kivipintojen jäkälissä viestejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti