perjantai 16. lokakuuta 2015




Viikon takaisten kovien pakkasten jälkeen on ollut paljon töitä puutarhassa. Oon kuskaillut kottikärryillä monen monta lastia kukkia talvisuojiinsa, osa kellariin, osa pienellä lämmityksellä olevaan pikkumökkiin ja osa sisälle. Daalian juurakot kaivoin ylös, kuten myös ruostekukat ja gladioluksen mukulat. Istutin valkosipulit. Tyhjensin ja pesin ja kannoin talvikorjuun röykkiöittäin ruukkuja ja kasvatuslaatikoita. Leikkasin alas paleltuneen kelloköynnöksen (harmitti, siinä oli vielä niin paljon nuppuja), leikkasin pionien varret ja revin ylös lötköiksi paleltuneet ja kulkuväyliä liukastuttavat kuunliljan lehdet. Pesin ulkovalot, niiden lasit olivat niin sammaloituneet etteivät ne enää juurikaan edes valaisseet. Vielä pitää suojata kirsikat ja luumut verkoilla kauriiden ja jänisten hampailta ja kaikenlaista leikkaamista ja siistimistäkin olisi vielä.


Tien varressa oli syvä kuoppa. Kuopan pohjalla oli rikottu ampiaispesä ja kasa kuolleita ampiaisia. Mäyrä oli tainnut haistaa ampiaispesän maan alta ja kaivaa sen esiin.


Lähimetsään oli raivattu pieni aukea mitä lie tarkoitusta varten.



Keräsin vähän pihkaa, pakkasenpuremia puolukoita ja viimeiset karpalot soilta.


Värjäyspata kiehui jälleen.


Viimeisissä morsingon lehdissä säilyi indigo tallella vaikka pakkanen niitä vähän pääsi puremaan.


Uudelleenvärjäsin viitisentoista vuotta sitten kangaspuilla kutomani (toimikas-sidos) kaulaliinan. Langat värjättiin nokkosella ja pujolla ja niistä ei juurikaan väriä tullut. Oon käyttänyt hailakan vihertävänkeltaista liinaa kylmän aikaan kaulalla tukanpesun jälkeen pitämässä kylmät, märät hiukset pois niskakontaktista (en pidä hiustenkuivaajista).


Aika kurjan näköisestä kaulaliinasta tuli kuin uusi tahrojen pesun, nyppyjen poiston ja morsinkoliemikylpyjen jälkeen.


Olen leikannut matonkuteita. Tässä kerä, jonka materiaalina oli mun lemppariflanellipaita. Viitisentoista vuotta sitä käytin, yläasteelta saakka. Aika hipunut se jo osin oli, mutta sai siitä vielä jonkun verran räsymattoon kelpaavaa kudetta.


Mattoa kutoessa seurasin ikkunasta mustarastaiden melskaamista viimeisten omenoiden kimpussa. Pihalla koko syksyn pyörinyt punarintakin tuli kurkkimaan ikkunan takana olevan sireenin oksalle. Ikkunasta näkyi välillä myös pihalla joka päivä vieraileva nelihenkinen valkohäntäkaurisperhe.



Tilaustyömatto, toiveena oli railakkaita värejä. (Se lemppariflanellipaitakin on siellä.)

---

(Oon viettänyt myös aikaa metsänreunassa nyppien yksitellen rotanmyrkkyjyviä maasta ja kiroten koko ihmiskunnan alimpaan helvetinkuiluun.)

2 kommenttia:

  1. Sait aikaiseksi kauniin maton! Anopillani on mattopuut, ja haaveilen, että opettelen joskus käyttämään niitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maton kutominen on hauskaa puuhaa, toivottavasti pääset joskus kutomaan.:)

      Poista