maanantai 21. syyskuuta 2015



Syksy se on. Välillä myrskyää, ukkostaa, sataa kaatamalla. Välillä on aurinkoisia, lämpimiä päiviä ja tähtikirkkaita öitä. Mihinkään ihmeellisempiin käsitöihin en ole vielä ehtinyt enkä jaksanut keskittyä, mutta sukkia valmistuu. Niitä on sen verran kerääntynyt että annan varmasti osan pois.


Lukunuttu kuuluu mun tämän vuodenajan vaatetukseen. Se on se villainen, yleensä aika pitsinenkin juttu jonka saa harteille ja joita 70-luvun käsityölehdissä otsikoidaan "lahjaksi isoäidille"-tyyppisillä teksteillä. Se lämmittää olkapäitä just sopivasti illalla sängyssä lukiessa, nyt kun on vielä vähän turhan lämmintä flanelliyöpaidoille. 
Jokaisen vanhanpiian puvuston tärkeä osa.


Olen ollut niin ahkera, että siivosinkin! Ensimmäisen kerran koko kesänä jokusta pikaista imurointia lukuunottamatta. Enpä ole kotona paljoa kesällä ollutkaan. Kun en ollut töissä tai nukkumassa, olin ulkona. Kaikki vapaapäivät meni maalla.
Siististä kodista innostuin niin että laitoin puhtaan pöytäliinankin keittiön pöydälle, mun sadonkorjuuaika-pöytäliinani. (Eipä sillä että sitä paljon kaiken roinan alta näkyisi.)


Syksyn eka kärpässieni.




Eväshetki metsässä solisevan puron äärellä. Yritin kovasti olla huomioimatta toiselta puolelta kuuluvaa järkyttävää nousevan lentokoneen jylinää ja toiselta puolelta kuuluvaa moottoritien jatkuvaa melua. Voi tätä kaupunkimetsien rauhaa!


Olen tehnyt kaikenlaisia ihania herkkuja ja rohtoja. Kuten tätä kuvan piparminttuhunajaa. Silppusin purkkiin puoleenväliin asti tuoretta piparminttua ja täytin sitten purkin hunajalla. Annetaan maustua niin kauan kun malttaa odottaa ja sitten herkutellaan!




Anisiisoista keitin ihanaa siirappia.


Kokeilin myös ekan kerran amerikkalaisten kuuluisaa kansanrohtoa fire cideria eli tulisiideriä. Reseptejä löytyy monenlaisia, tässä yksi perusteellinen ohje:


Laitoin omaan tulisiideriini piparjuurta, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, kurkumaa, chiliä, sitruunan mehua ja kuorta, kanelia, jokusen aronianmarjan ja muutaman ruusunmarjan. Ainekset pilkotaan ja päälle kaadetaan omenaviinietikkaa. Annetaan olla kuukauden ajan, sen jälkeen siideri siivilöidään ja joukkoon sekoitetaan niin paljon hunajaa että juomasta tulee hyvän makuista.
Tätä kun juo tilkkasen joka päivä flunssat pysyy loitolla.


Tekeytymään jätetty tulisiideri taustalla. Edessä ihanaa, ihanaa herkkurohtoa joka tehdään näin: purkkiin ruusunmarjoja, päälle reilusti hunajaa ja lopuksi rommia niin että ainekset peittyvät. Annetaan maustua ja tekeytyä vähintään kuukauden. Nyt jo kun maistoin keskeneräistä oli ihan uskomattoman hyvää, tätä pitää ehdottomasti tehdä lisää ettei lopu kesken talvella!

Oon lukenut hienoja kirjoja, mielenkiintoisia artikkeleita, katsonut ihmeellisiä elokuvia ja kuunnellut valtavan kaunista musiikkia. Tässä kaksi kaunista ja tajuntaalaajentavaa teosta, suosittelen!


Sangre de Muerdago on Luoteis-Espanjan Galiciasta kotoisin oleva yhtye joka laulaa oman maakuntansa kielellä galegolla, espanjan ja portugalin sukulaiskielellä. Metsäistä folkmusiikkia.

Juliette of the Herbs  on elokuva ihmeellisestä naisesta nimeltä Juliette de Barnacly Levy. Juliette aloitti jo nuorena naisena matkat yksin ympäri maailmaa opiskellakseen erityisesti eläinten yrttilääkintää mustalaisten, berberien, beduiinien ja muiden luonnonkansojen parissa. Voi kun itsellä olisi edes hitunen Julietten rohkeutta ja viisautta!

4 kommenttia:

  1. Hei,
    Halusin tulla kertomaan, että sinulla on todella mielenkiintoinen blogi. Löysin blogin ihan sattumalta, mutta nyt luen kirjoituksiasi aina, kun niitä julkaiset. Sinusta saa kovin huumorintajuisen kuvan ja on hienoa, että mietit hiilijalanjälkeä ja ekologista elämäntapaa. Minua kiinnostaisi kovin kuulla millainen filosofia sinulla on ruuan suhteen ja millaista ruokaa laitat ja syöt. Myös se kiinnostaisi onko sinulla uusia matkasuunnitelmia? Hyvää syksyä sinulle! terveisin Pia Helsingistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pia! Kiitos kovasti kun kommentoit, onpa kiva kuulla että sua jaksaa kiinnostaa mun jutut.:)
      Oi voi, ruoka on mulle vähän kaksijakoinen juttu. Toisaalta se on vähän sellasta pakkopullaa, pakko syödä että hengissä pysyy enkä oikein jaksa niin kauheasti innostua ruuanlaitosta useinkaan. Mut sit taas toisaalta mietin ruokaa aika paljonkin, pyrin keräämään mahdollisimman paljon ruokaa luonnosta, tai nykyisin aika usein myös kaupungista. Innostun aina valtavasti säilönnästä ja ruuan keräämisestä ja myös kasvattamisesta. Innostuisinpa yhtä lailla ruuan laittamisesta... Enimmäkseen syön kasvisruokaa, luomulihaa sillon tällön, aika halpaa ja yksinkertaista ruokaa syön, papuja ja linssejä, puurot ja sopat on mun lemppareita. Ja leipä. Ite teen kaiken, valmisruokaa en osta vaikka kuinka ruuanlaitto tympisi.

      Matkasuunnitelmia ei tällä hetkellä ole ollenkaan. Itse asiassa tässä just oon lupautunut vahtimaan kahdenkin eri ihmisen kissoja kun nämä ovat itse matkoilla ja kun asiaa mietin, niin ihan oikeasti tuli sellanen olo että jään paljon mieluummin kotiin kissojen kanssa kuin lähtisin itse matkalle. Tämä on vaan tämän hetken mieliala, kyllä varmaan vielä johonkin tulee matkustettua tulevaisuudessa. (Terri Windlingin Myth & Moor-blogia kun oon lukenut niin Dartmoorin seutu on alkanut vaikuttaa aika ihanalta matkustuskohteelta...)

      Hyvää syksyä sulle myös ja oli kiva kun "ilmoittauduit".:)

      Poista
  2. Voi, miten mielenkiintoisia keitoksia blogissasi tulikaan vastaan! Päädyin tänne kun kommentoimme molemmat ihanaa Ketunpäivät-blogia, ja piti jäädä oikein pitemmäksikin aikaa selaamaan. Ihania kuvia ja tunnelmia! Palaan uudestaan :)

    Jenna / Inkaliljoja-blogi
    www.lily.fi/blogit/inkaliljoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit ja tervetuloa vaan uudestaan.:)

      Poista