sunnuntai 16. elokuuta 2015


Tunnistin kaksi viikkoa sitten tuoksupelargonista löytämäni karvamadon täplätupsukkaan toukaksi. Lajintunnistuksen myötä sain selville myös toukan ravintokasvit. Täplätupsukkaalla on aika monipuolinen ruokavalio, ravintokasveja on mm. koivu, leppä, haapa, paju, vadelma ja ruusu.

Kuvassa toukka on juuri luonut nahkansa. Ne tekevät sen elinaikanaan neljä-viisi kertaa. Vasemmalla vanha nahka. Vanhan nahan tupsut olivat paljon keltaisempia, uuden nahan tupsut ovat tuollaisia rusehtavampia. Ajattelin että ehkä ne muuttuvat myöhemmin kirkkaammiksi, mutta muutama päivä on jo mennyt ja ne ovat edelleen aika ruskeita.


Toukka innostui kun sai ruusuntuoksuisen pelargonin sijaan pitkästä aikaa (vai ehkä ensimmäistä kertaa elämässään?) koivunlehtiä syödäkseen.


Toukka asustelee täällä.


Tuulispään avoimien ovien päivä oli helteinen.


Minipossu Sulo.


Jennifer, Nunnu ja Late. Otto-kettukin nähtiin vilaukselta.


Kevyttä iltalukemista.

---

Joitakin muistiinpanoja viime viikolla lukemastani Gossip From the Forest-kirjasta:

- Gossip-sana on aiemmin tarkoittanut naisen ystäviä, jotka on kutsuttu olemaan läsnä synnytyksessä. Sittemmin sana muuttui/muutettiin tarkoittamaan juoruilua. Mielenkiintoinen esimerkki kielessä esiintyvästä naisten asioiden vähättelystä. Onko suomen kielessä vastaavaa?
- Parasta kirjassa oli ehdottomasti Maitlandin välillä aika radikaalitkin omat tulkinnat vanhoista kansansaduista. Monesti Maitland kääntää tapahtumat aivan päälaelleen ja saa lukijassa aikaan ahaa-elämyksiä, näinkin tapahtumat voi ymmärtää.
- Opin kirjasta paljon brittiläisestä metsienhoidosta, esimerkiksi coppicing-termi (ja lähes vastaava pollarding) oli mulle entuudestaan tuntematon. Coppicing-menetelmässä puu katkaistaan ja rungosta kasvavien uusien versojen annetaan kasvaa useita vuosia jonka jälkeen nämä versot (tällöin jo suuret puut) kaadetaan ja versojen annetaan taas kasvaa. Tätä jatketaan aina uudestaan ja uudestaan. Pollarding on muuten vastaava tekniikka, mutta siinä puun runko kaadetaan vain ylempää jotta lampaat eivät ylety syömään rungosta kasvavia uusia versoja.
- Brittien käsitys metsästä on kovin erilainen kuin vaikkapa mun oma. Maitlandin mukaan metsä ei ole metsä ellei sitä hoideta (eli ihminen sotkeennu luonnon järjestykseen). Maitland myös ihastelee metsätyökoneiden tehokkuutta ja luontoystävällisyyttä(!). Viimeistään menetin uskoni Maitlandin metsä-käsitykseen, kun luin kirjasta ihastelua suomalaisen metsänhoidon ylivertaisuudesta!
- Metsäpelko taitaa olla myös aika brittiläinen käsite. Sitä kirjassa pohditaan pitkään. Joskus teininä luin Robert Holdstockin Alkumetsä-sarjan ensimmäisen osan ja mua huvitti ja ihmetytti se miten metsästä oli tehty jotenkin kauhea ja pelottava. Mä en ole koskaan pelännyt metsässä, kaupungissa monesti, mutta metsässä en koskaan. Metsä on turvapaikka. 

8 kommenttia:

  1. Täytyykin katsoa löytyykö tuota Gossip from Forestia meidän kirjastosta. Mä "keräilen" vanhoja satuja, tarinoita ja myyttejä ja niiden tulkintoja. Olen lukenut miesten tekemiä tulkintoja&opetuksia sadusta Siniparta ja ne on kaikki tyyliin, että naisten uteliaisuus on pahasta, naisten seksuaalisuus on pahasta, älkää menkö ja avatko vääriä ovia jne. Mietin, että kaikkiko on sitten hyvin, vaikka olisi sadussa naimisissa naisia tappavan miehen kanssa, kunhan käyttäytyy "hyvin ja oikein", eikä itse tule tapetuksi? Löysin myöhemmin muunlaisiakin tulkintoja, naisten kirjoittamia. Monissa saduissahan on tapahtunut myös tuollaisia väännöksiä kuin kielessä, että naisiin liittyviä myönteisiä asioita onkin väännetty kielteisiksi. Esim. monien satujen pahojen noitien taustalla voi olla paljon vanhempi tarina viisaasta paranatajaeukosta jne. Noista sanojen muuttumisesta taidan tietää enemmän englanniksi, äkkiä en muista yhtään suomalaista esimerkkiä.

    Metsä on vain metsä, jos sitä hoitaa ihminen. Jaa. Oliko tuossa merkitystä kumpaa sanaa käyttää forest vai woods? Mä luin kerran jonkun lehtijutun venäläisista luonnonsuojelijoista&tutkijoista, jotka tulivat Suomeen. Venäjällä Suomella on hyvä maine luonnonsuojelussa ja ympäristöasioissa, mutta nämä vierailijat hämmästelivät (negatiivisesti) Suomen metsienhoitoa -ja suojelua.

    En tiennytkään, että Alkumetsä on sarja. Olen ekan osan lukenut kanssa joskus vuosia vuosia sitten.

    (Ihanaa, että syöt vaahtokarkkeja! Täällä on aina kaikkea niin hyvää ja terveellistä, että tuollainen tieto on helpottavaa tällaiselle sokerihiirelle.;))
    Sanna


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät kirjan, oli aika mielenkiintoista luettavaa. (Asuisitpa lähempänä ni mä lainaisin kirjan sulle mielelläni.) Mulle silmiä avaavimmat tulkinnat kirjassa oli Tittelintuure- ja Pieni punahilkka-saduista. Maitlandin versio punahilkasta oli paljon pelottavampi ja ahdistavampi kuin alkuperäinen satu. Joo, noi on mielenkiintosia juttuja miten sadut on muuttuneet tai miten niitä on ajan saatossa muutettu just esim. naisvihamielisempään, kristillisempään, vähemmän väkivaltaiseen yms. suuntiin. Sekin oli mielenkiintoinen sivuhuomautus tässä kirjassa miten näissä nykyajan suosituissa saduissa/tarinoissa kuten vaikka Harry Potter tai Taru sormusten herrasta, on pelkästään miesvelhoja kun ennen noidat oli lähes aina naisia.

      Voitko muuten suositella jotain hyviä aiheisia kirjoja kun oot perehtynyt paremmin? Mä oon vasta lähiaikoina kiinnostunut enemmän saduista, myyteistä ja niiden tulkinnoista ja en oo vielä ehtinyt kovin kummoista lukulistaa laatimaan.

      En muista kumpaa sanaa Maitland siinä kohdassa käytti (enkä löytänyt sitä kohtaa äsken kun yritin selailla). Joo Suomella on ihme maine puhdasta luontoa ja metsiä täynnä olevana maana. Kuinkakohan kauan sitä illuusiota pystytään pitämään yllä.
      On tehnyt mieli lukea Alkumetsä uudestaan, olis ihan mielenkiintoista verrata mitä mieltä olisin siitä nyt.

      Ja juu, voi ei, sokeria kuluu täällä kyllä! Välillä yritän vähentää mut se on niin vaikeaa. Joskus voi olla parikin viikkoa ilman karkkia ja sit syö yhden ja sitten repsahtaa taas. On se aikamoinen huume sekin!

      Poista
    2. Voi ei, en tiedä onko mulla varsinaisesti oikein mitään kirjaa suositeltavaksi, musta tuntuu, että olen keräillyt tietoa pieninä murusina sieltä ja täältä.
      Bruno Bettelheimin Satujen lumous on varmaan sellainen "klassikko" satujen tulkinnassa, mutta sitten ilmenikin, että mies on jonkin sortin huijari. Muutenkin mulla on hänen kanssaan vähän arvoristiriitoja joissan asioissa.;) Mutta se on kuitenkin musta ihan kiinnostava kirja lukea.
      Sitten mä olen vaan lukenut paljon erilaisia satuja, samoja satuja eri versioin, alkuperäisiä Grimmejä ja Peraultia ja sitten uudempia tulkintoja jne. Tutkailen kirjastossa myös kansaneepos- ja kansantarinahyllyt, myös lastenosastolta. Maarit Hjelt on tehnyt paljon lastetietokirjoja haltioista ja veden valtiaista yms. Niistäkin olen löytänyt joitain kiinnostavia juttuja, mitä en ole tiennyt.
      Mulla on sellainen hauska tieto- ja hakuteos kuin Suuri tarukirja. Siinä ei ole mitään tulkintoja, mutta aakkosjärjestyksessä tunnettuja ja vähemmän tunnettuja satuhamoja ynnä muita. Mytologiastahan löytyy paljon vastaavia hakuteoksia.
      Suosittelen lyhyttä, mutta mainiota Karen Armstrongin kirjaa Myyttien lyhyt historia. Hän on kirjoittanut paljon mielenkiintoiselta vaikuttavia kirjoja, löytyy varmaan englanniksi.
      Joo ja klassikot ja uranuurtajat! Sir James Frazer: The Golden Bough ja Robert Graves (jota en ole lukenut juurikaan, mutta olen kyllä aikonut!;)).
      Kalevalaista: Timo Heikkilän Aurinkolaiva, Lemminkäisen myytti ja Ritvalan helka. Jos muistan ja käsitin oikein, niin se on jotain ihan omaa tulkintaa aiheesta, mutta musta on aina hauska lukea myös virallisen tutkimuksen ja tulkinnan ulkopuolista matskua.
      Kirjastoa jos ajattelen, niin kansatarina-, kirjallisuus -ja mytologiahyllyjen lisäksi kannattaa tutkailla psykologiahyllyjä. Clarissa Pinkola Estesin Women Who Run with the Wolves on musta hyvä. (Se on muuten suomennettukin jokin aika sitten.) Hän on psykiatri ja jungilainen analyytikko ja kirja on pitkälti semmoinen, hmmm..psykologinen kirja. Vaikka se ei kiinnostaisikaan, niin kirjassa on paljon mielenkiintoisia tarinoita, jonkin verran myös tarinoiden historiasta. Ja niitä tarinoita tulkitaan ja avataan tosi tarkkaan ja siitä saa kyllä paljon työkaluja.
      Uskontohyllyjä käyn myös välillä tutkailemassa ja löytänyt sieltäkin kiinnostavia kirjoja. Sieltä olen löytänyt jotain pientä tietoa esim. elämän puusta eri kulttuureissa/uskonnoissa. Niin ja Hannele Koivusen Madonna ja huora, jos ko.aihe kiinnostaa.

      Kolme mun suosikkia, jotka ei nyt varsinaisesti ole mitään satujen ja myyttien tulkintaa, mutta luen ne kuitenkin tähän aihepiirin kuuluvaksi. Marija Gimbutas, Riane Eisler ja Joseph Campbell (Sankarin tuhannet kasvot).

      Pitkä vastaus, mutta en malttanut lopettaa.;)

      Tuota Maitlandia ei löydy näistä mun kirjastoista, mutta ehkä sen voisi ostaa pokkarina... Mullekin tuli fiilis, että voisi lukea Alkumetsän uudestaan, ja se löytyis kirjastostakin.;) En muuten ollut edes ajatellut Potterisen ja Sormusten herran velhojen miesvaltaisuutta. Ehkä se vaan on niin normi, nykyään.
      Sanna

      Poista
    3. P.S. Noi yllä mainitut kirjat, ainakin suurin osa, löytynee kirjastosta. Ostaahan voisi vaikka mitä mielenkiintoista englanniksi. Tai ainakin mielenkiintoiselta vaikuttavaa... (Netistä tilaamalla kun ei voi samalla lailla selailla ja silmäillä sisältöä kuin kirjakaupassa. Sanoo ihminen, joka ilmeisesti yhä asuu 1900-luvulla.)

      Poista
    4. Aah ihanaa, kiitos mahtavasta listasta! Women Who Run... olikin lukulistalla jo ja Joseph Campbellia luin teininä, olis ehkä kyllä aika lukea uudelleen... Robert Gravesin kirjottaman Minä Claudiuksen oon lukenut, siis jos on kyseessä sama mies? Tosi mielenkiintoisen oloisia moni sun suosituksista ja pitääkin mennä etsimään niitä kirjastosta. Kiitos vielä kun jaksoit vastata näin pitkästi.:)

      (Mä oon aika riippuvainen bookdepositorysta. Vaikka onhan se kyllä ihan tosi että ei sieltä oikein voi ostaa mitään mistä ei tiedä entuudestaan kun tosiaan ei voi selailla.)

      Poista
  2. Oon ihan nyt vaikuttunut tuosta toukan ruokinnasta asunnosta.

    En tiennyt tuota gossip-juttua. Varmaan löytyy suomenkin kielestä vastaavaa tai niin päin että asiaa vähätellään yhdistämällä se naisiin.

    Nyt täytyy lukea kommentit tuosta yltä, muakin kiinnostaa nämä kirjat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukka pääsi viime viikonloppuna reissuunkin, oli pakko ottaa se maalle mukaan kun se tarvii tuoretta ruokaa joka päivä ja lehdet kuivuu niin äkkiä. Vähän pelkäsin josko se kovasti järkyttyy automatkan tärinästä, mutta hyvin se selvisi. Haavanlehdet maistuivat hyvin kun perille päästiin.

      Poista