tiistai 25. elokuuta 2015


Sadonkorjuuta. Ensimmäiset Hokkaidokurpitsat ovat kypsiä. Aika hauskan mallisia niistä kasvoi.


Karviaisia, mun herkkua. Mustarastaan myös, yritetään jakaa satoa niin että kaikille riittää. Varhain sunnuntaiaamuna kuljeskelin puutarhassa ja odottelin muun talonväen heräämistä. Puskien juurella vilahteli mustia rosmoja. Nauratti oikein kun ne olivat niin hiljaa ja vilahtelivat matalana ja yrittivät olla oikein huomaamattomia. Omenat niille maistuvat myös, maahan pudonneet valkeatkuulaat oli tarkkaan nokittu.  


Kehäkukat ovat niin ihanan loistavan oransseja, melkein neonvärisiä. Kamomillat tekevät tänä vuonna ennätyssuuria kukkia. Ennen ne kasvoivat vähän huonossa, tosi kuivassa paikassa ja olivat syystäkin aika kitukasvuisia. Tänä keväänä kylvettiin niitä parempaan maahan ja satoa on piisannut.


Omenasadosta tulee tänä vuonna aika huono. Iso osa tippui jo raakileina ja loput on aika pieniä ja pihlajanmarjakoin syömiä (sitä se teettää kun ei ole pihlajanmarjoja).



Metsässä on hurjan kuivaa. Muutaman viikon takaiset sienipaljoudet ovat muisto vain. Orakkaiden muodostaman noitaympyrän löysin, ja muutaman samettijalan.


Kanerva kukkii erityisen hienosti tänä vuonna.


Vahtikissa vartioi muurilla.



Keräsin mahtavaa luonnonlääkettä, jonka englanninkielinen nimi on "milky oats". Suomenkielessä sille ei ole omaa nimeä, mutta suoraan suomennettunahan se olisi maitoinen kaura. Hukkakauran tai peltokauran siemenet ovat vähän ennen lopullista kypsymistään maitoisia, kun jyvää puristaa sieltä pursuaa kauranmakuista maitoa. Näistä maitoisista kauranjyvistä voi keittää teetä tai tehdä tinktuuraa. Maitoinen kaura rauhoittaa, auttaa nukahtamaan, helpottaa stressiä ja ahdistusta, auttaa uupumukseen ja murheeseen.
Oli aika jännittävää oppia tästä, ekan kerran luin milky oatsista täältä. Tämä jos mikä on kasvimaailman taikuutta. Hukkakaura, vihattu ja vainottu kasvi, onkin täynnä parantavia aineita. Ja ne parantavat aineet ovat kasvissa vain hetken aikaa ja se on kerättävä juuri sinä oikeana hetkenä. Voi mitä ihmeellisyyksiä maailma on täynnä ja on uskomattoman hienoa oppia tällaisia salattuja (ei oikeasti salattuja, tietoa on tarjolla, sen löytämiseksi pitää vain nähdä vähän vaivaa) tietoja ja taitoja.


Kasvimaailman taikuutta tämäkin: morsinkovärjäys. Viime vuonna värjäsin itsekasvattamillani morsingoilla ekan kerran. Se on vaan edelleen yhtä ihmeellistä miten vihreillä lehdillä saa sinistä lankaa. Ja se hetki kun nostaa keltaiset langat väriliemestä ja ne alkavat silmien edessä muuttua sinisiksi, taikuutta!
Tällä kertaa kokeilin värjätä vaalean harmaata ja aiemmin värjäämääni kellertävää lankaa. Harmaista tuli ihanan siniharmaita, valtavan kaunis väri. Keltaisesta tuli luonnollisesti vihreä, erikoinen vihreä kylläkin, sellainen jota en ole millään yksittäisellä kasvilla saanut aikaiseksi. (Tällä konstilla pääsee myöskin eroon siitä liian suuresta pissankeltaisten lankojen varastosta joka mulle on värjäyskokeilujen myötä kertynyt...)


Syysleimut tuoksuvat illalla ihanalle, syksylle.


Mökillä seurasin lepakoiden lentelyä. Vesisiipat asustelevat mökin seinien ja katon raoissa. Illalla kun alkaa hämärtyä, ne lähtevät saalistamaan ötököitä järvelle.

4 kommenttia:

  1. Nyt olen väsynyt, enkä jaksa kommentoida ihmeempiä, mutta sanonpahan vain että vau taas kerran! Kunpa joku neuloisi mulle sukat itse värjätyistä langoista (kumpaakaan en itse osaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ihan tosissaan haluat niin kyllä mä voin sulle kutoa sukat.

      Poista
    2. Voi ihanaa, kiitos tarjouksesta! Mun täytyy miettiä tätä, värejä kans. Ja että on hyvä hetki maksaa noin hienosta työstä. Kivaa, nyt tiedän, mistä kysellä :)

      Poista
  2. Aivan ihana tuo hukkakaurajuttu! Ja langat.

    VastaaPoista