sunnuntai 2. elokuuta 2015


Mäntykukkien kukinta-aika. Nämä (ja kolme muuta) löysin ihan uudesta esiintymispaikasta.




Keltahaarakas kasvoi hauskasti omassa "luolassaan".


Löysin metsästä valtavan luun, se on ehkä hirven reisiluu. Saattaa olla myös lehmän luu, jonka eläimet ovat aikoinaan kuljettaneet metsään. Joskus löydettiin lehmän kallokin näistä metsistä.


Jänniä kotiloita (?) oli kiinnittynyt luuhun.


Ensimmäiset vadelmat alkavat kypsyä.


Testasin ekaa kertaa mun uutta keruuapuvälinettäni. Tosi käteväksi ja hyödylliseksi osoittautui ainakin vadelmien keruussa. Villivadelmat kasvaa usein aika hankalissa paikoissa, kivikoissa, ojien reunoilla tms. ja siellä saa keikkua aika hankalissa asennoissa välillä. Apuvälineen avulla molemmat kädet jäävät vapaaksi kiipeillä ja kerätessä toisella kädellä voi nostaa oksaa lähemmäs. Pitää varmaan virkata vielä toinen kaupunkikäyttöön, tämä testikappale kun mulla on käytössä maalla.


Hurjan märkää on. Heinäpellot muistuttivat paikoin enemmänkin riisipeltoja. (Kuvassa heinäpellon sijaan viljapelto, märkää sielläkin.)


Kävin ekan kerran tänä kesänä katsomassa otsatukkamullikoita. Siellä ne oli kaikki tallella. Kovin arkoja vaan olivat, kaksi juoksi mua karkuun kun tulin lähemmäs. Voi sentään.




Lauantain korit. Sunnuntaina täyttyi vielä yksi kori mustikoista ja sienistä. Löysin ekat veriseitikit ja rouskujakin löytyi jo.


Mökkirannassa vesi on hurjan ylhäällä. Se ei ole mun elinaikanani koskaan ollut kesäaikaan näin ylhäällä! Syksyisin vesi usein nousee mökille asti, mutta kesällä vesiraja on aiemmin ollut aina monta metriä alempana.


Mökkikeittiö.


Mun lemppariesineet mökillä. Mummo toi aikoinaan nämä kynttilät tupaantuliaislahjaksi mökin valmistuttua vuonna 1981.


Seinällä mun lapsuudenaikaisia maalauksia, 24-25 vuoden takaa. Joutsentaulun päällä kyhmyjoutsenen sulka, ajoilta jolloin järvellä vielä pesi useita kyhmyjoutsenpariskuntia.


Laatikosta löytyi vanhoja D&D-muistiinpanoja.


Illalla innostuin punomaan seppelettä ohrantähkistä, siankärsämöistä ja ojakärsämöistä. Pimeys vähän haittasi, täysikuu ei paljon päässyt valaisemaan pilvien takaa.



Kotiin palattuani huomasin Attar of Roses-pelargonissani kutsumattoman vieraan. Mikä lie tuoksupelargonikiitäjäntoukka.
Kotiin palattuani ihmettelin myös aikamoista löyhkää, joka jostain nurkasta tuntui leijailevan. Hetken asiaa tutkittuani hoksasin että mehevät tuoksut tulivatkin viikolla tekeytymään laittamastani nokkosvedestä. Siirsin ämpärin parvekkeelle haisemaan ja naapureita ilahduttamaan.

2 kommenttia:

  1. Kaunis tuo seppele! Ja mahtavat tuparilahjat mummosi toi.:)

    Kun siitä nokkospaikastani olen sulle valittanut, niin täytyy valittaa tästäkin: mun mustikkapaikka on tuhottu, puut kaadettu ja jollain isolla metsätyöautolla möyritty. Täytyisi löytää joku uusi "helppo" mustikkapaikka. Helppo tarkoittaa tässä sitä, että se on suht lähellä, helppo mennä, pienehkö, ei supersuosittu koiranulkoilutuspaikka (tämä tuottaa vähän hankaluuksia tässä lähialueella), kivasti mustikkaa, vähemmän muita poimijoita. Olikos mulla vielä jotain muita vaatimuksia?;) Siellä mistä nyt olen käynyt poimimassa ei ole mustikkaa ihan niin runsaskätisesti tarjolla, mutta sieltä saan poimittua kanttarellit samalla.:) Vadelmia en ole vielä nähnyt ja poiminut. (Sieltä entisestä mustikkapaikasta sain poimittua samalla vadelmat.) Toi keruupussukka on varmasti kätevä.

    Onko tossa mökkikeittiön pöydällä olevassa purkissa vaahtokarkkeja? Mä en usko, että on, mutta näyttää ihan siltä.;)

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Ihan kamalaa! Noi nykyajan metsätyökoneet on kyllä sellasia helvetinkoneita, ne on niin valtavia ja ne saa ihan järkyttävää jälkeä aikaseksi. Täälläkin tehtiin metsätöitä viime talvena, ihan hillitysti, silleen olis ollut ihan ok, ei olis haitannut niin kauheasti. Mut sit tuli se järkky metsäkone, se katkoi alleen ohuemmat puut, raapi isommista kuoret ja kun viime talvena ei ollut ees maa kunnolla jäässä niin se muljasi maan ihan järkyttävään kuntoon. Sellasia metrin syvysiä ojia menee ristiin rastiin siellä. Ja nekin metsät on pieniä metsiä, joista kaadettiin pieni määrä puita, ei siellä ois tarvittu sellasta hirvittävän kokosta laitetta, tavallisella traktorilla ois pärjännyt ihan hyvin ja jälki ei ois ollu niin kammottavaa.
      Sulla on ollut kyllä nyt tosi huono tuuri sun keruupaikkojen suhteen. Toivottavasti onnistut löytämään uusia paikkoja!

      On ne vaahtokarkkeja.:) Seppeleenrakennuskuvassa on sama purkki vauhdikkaasti tyhjenemässä...

      Poista