sunnuntai 9. elokuuta 2015


Lauantai-iltana järvi oli peilityyni. Oli hiljaista, härkälintukin oli hiljaa. (Viime viikonloppuna se huuteli vielä kovasti.) Nokikana piti välillä pienen äänen kaislikossa, muistutti olemassaolostaan. Jossain pulahti mökkiläinen uimaan.
Hanhet lensivät järven yli kovasti kaakattaen, ne lentelivät moneen kertaan edestakaisin viikonlopun aikana. Kovin levottomia ovat, yleensä ne lentävät iltaisin, hämärän jo laskeuduttua. Nyt ne lentelivät päivälläkin.


Oon aivan ihastunut tähän mökkielämään. Viikolla kaipaan tänne. Uimaan, saunomaan, tekemään takkaan tulta, katselemaan ja kuuntelemaan järvielämää, keittämään teetä kellykattilalla, lukemaan kynttilänvalossa. Nautin suunnattomasti hiljaisuudesta, ja yksinolosta.


Taikinamarja.



Aamupalamarjat mökin kulmilta.

Noukin lauantaina yhden ainoan pienen ojanpätkän varrelta yli neljä litraa vadelmia. Tämä on kyllä ihan ennätysmäisen hyvä vadelmavuosi. Villivadelmat on aromaattisuudessan kyllä aivan ihania. Ne tuoksuvat niin hyvälle ja niissä on valtavasti makua ja makeutta. Puutarhavadelmista en oo koskaan oikein oppinut pitämään, mutta villivadelmat on suurta herkkua.


Löysin ekat pienet karvarouskut.


Mahdollisesti kalvaspunikkitatti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti