sunnuntai 26. heinäkuuta 2015



Himalajanvuokko, tämän hetken lempikukka.


Noukin viikonloppuna hurjasti metsämansikoita. Syötiin monet mansikkamaidot, mansikkamössöt lättyjen kanssa ja tein vielä kokeiluna annoksen pakastehilloa. Saa nähdä säilyykö metsämansikan maku siinä, keittämällä valmistettavaa hilloahan niistä ei kannata tehdä lainkaan.
Mustikoita noukin myös. On niitä valtavasti tänä vuonna! Satokausi taitaa jäädä kyllä näillä näkymin aika lyhyeksi kun koko ajan sataa. Nyt jo osa mustikoista litsahteli sormissa kun ne olivat niin pehmeitä, ja ne tulevat nopeasti mauttomiksi kun saavat liikaa vettä.


Lauantaina oli sen verran kuivaa, että sain hiukan yrttejä kerättyä. Tässä siankärsämöä ja iisoppia. Siankärsämö pitäisi kerätä rohdoskäyttöön siinä vaiheessa kun kukissa näkyy ne pienet keltaiset jutut. Ne on tosi pieniä ne ´jutut´, saa aika tarkkaan katsoa.


Viikolla sattui kummallinen juttu. Ihmettelin isoja lohkareita parkkipaikan laidalla. Vähän närkästynyt olin, silleen että mitä ihmeen roinaa tähän on taas ajettu. Kun tarkastelin lohkareita tarkemmin, huomasin että ne olivat hienoa, puhdasta, harmaata savea. Mistä lienevät siihen tupsahtaneet? Otin yhden lohkareen talteen ja vein kotiin. Muotoilin siitä pieniä kokeilukappaleita, nappeja ja helmiä.


Mökillä laitoin kokeilukappaleet takkaan poltettavaksi. Kaksi nappia räjähti, mutta muut paistuivat oikein hienosti. Hyviä terrakottanappeja ja -helmiä tuli. Mulla on savea vielä iso klöntti jäljellä, mitä kaikkea siitä vielä voisinkaan tehdä!



Lauantai-iltana järvi oli peilityyni. Vähän tihutti vettä. Uin hiljaksiin. Kaislikon reunassa oli sorsaperhe ruokailemassa, ne eivät häiriintyneet musta lainkaan vaan jatkoivat rauhassa ruuan penkomista. Emo ja kuusi poikasta, heinäsorsia.
Laiturikivellä lepäili sisilisko, se oli menettänyt aiemmin häntänsä. Pieni uusi häntä oli jo kasvanut tilalle.


Rantaheinikosta löytyi monta sudenkorentojen hylkäämää koteloa.


Yöllä, kaatosateen paukuttaessa peltikattoa, luin Sylvia Lindstedtin mielikuvitusta kutkuttavia, jännittäviä ja kaikin puolin fantastisia Gray Fox Epistles-tarinoita. (Sylvian Indigo Vat-blogikin on valtavan mielenkiintoinen ja inspiroiva, oon oppinut vaikka mitä uutta sen kautta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti