tiistai 23. kesäkuuta 2015




Pienimuotoinen huussiremppa on valmis. Maalasin lattian ja istuinosan. Isä paneloi takaseinän ja katon ylijäämäpaneeleilla.



Sivuseinät, joihin paneelia ei enää riittänyt, päällystän kuvilla. Osa kuvista oli seinillä jo aiemmin, osa on uudempia. Lisää kuvia pitää kerätä vielä jotta saan seinät kokonaan peittoon.

 


Saunan edessä kasvaa hauskoja sieniä. Luulen, että kyseessä on norkkopikari. Se kasvaa sienikirjan
mukaan kosteilla paikoilla leppien edellisvuotisilla kukkanorkoilla. Ja leppiä ja niiden norkkojahan täällä riittää.


Saunan lämpiämistä odotellessa keräilin kasveja. Vadelmanlehtiä, metsämansikanlehtiä ja nokkosta.


Aiemmin keväällä istutin mökin vierelle tesmayrttiä kahteen eri paikkaan. Siirsin myös yhden kirjopikarililjan siementaimen. Saa nähdä viihtyvätkö ne ja alkavatko levitä. Kummankin pitäisi viihtyä tällaisissa kosteissa, lehtomaisissa paikoissa.


Kotkansiipisaniaiset ainakin viihtyvät. Niitä on aiemmin siirretty tänne ja ne ovat levinneet jo hyvin.


Olen lukenut Tom Nealen Yksinäisen miehen saarta. Kirjassaan Tom Neale kertoo, miten hän keski-ikäisenä (suomennoksen takakansitekstissä Nealea kutsutaan ikämies-vanhapojaksi) muutti kahden kissansa kanssa ("hyvässä kissaseurassa", kuten takakansitekstissä sanotaan) asumaan autiolle saarelle. Kuusi vuotta Neale nautti elämästään erakkona paratiisisaarella.  "On ihmisiä, joiden luonteessa on voimakas taipumus erakkouteen, ilman että heidän silti tarvitsee tuntea varsinaista vastahakoisuutta yhteiskunnassa elämistä kohtaan."
(Täällä lisää kirjasta ja Tom Nealesta. Täällä on koko kirja luettavissa, kuvineen.)

3 kommenttia:

  1. Kiitti kirjavinkistä. Minussa on vahvaa geneettistä erakkotaipumusta, suvussa moni on ollut erakko. Jostain syystä naiserakkokirjoihin en ole pahemmin törmännyt. Unelmoin että minäkin olen joskus erakko, minulle se olisi henkinen kokemus.

    Ehkä sitten elämän loppupuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, oli mukavaa luettavaa. Sympatiseeraan Nealea kovasti. Kirjassa oli ihania kertomuksia tämän kohtaamisista eläinten kanssa, esimerkiksi erään ankan jota hän yritti kesyttää yksinäisyyksissään. Ja onnistuikin, mutta teki sitten kohtalokkaan virheen josta sydämistyneenä ankka lähti eikä koskaan palannut...

      Mä olen myös aikamoinen erakkoluonne, ja haaveilen erakkomökistä. On muuten totta, että naiserakkokirjoja tosiaan tulee harvemmin vastaan. Yhteen törmäsin netissä, Anne Labastillen Woodswoman, sen haluaisin lukea. Labastille eli yksin vuoristossa Yhdysvalloissa.

      Poista
  2. Täytyy muistaa etsiä näitä kirjastosta. Tämä ei nyt varsinaisesti ole erakkokirja mutta itse luen aina talvisin aurinkonälkään Lcy Irvinen kirjan aution saaren unelma. Siinä on vähän erakkohenkeä vaikka sillä se ukkeli siellä mukana olikin.

    VastaaPoista