torstai 25. kesäkuuta 2015


Kostean sään ansiosta sieniä putkahtelee sieltä täältä. Tämä, ja noin kymmenen muuta samanlaista, ilmestyi halonhakkuupaikalle. En ole vielä onnistunut tunnistuksessa.



Kauniita sudenmaitohelmiä ilmestyi kasvimaan laidalle.


Tuoksumataraa kuivumassa. Laitan niitä tuoksupusseihin. Tuoksumataran ihana tuoksu voimistuu huomattavasti kuivatussa kasvissa.


Pieniä puhdetöitä. Yrttien keräilyä ja kahvin jauhamista. Löysin mökiltä kaapin perukoilta vanhoja kahvinpapuja. Makua niissä tuskin enää on, joten jauhan ne ja levitän kasvien juurelle typpilannoitteeksi.

7 kommenttia:

  1. Voi vitsit, miten hyvin sinä tunnistat kasveja! Sitä olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut :) Mistä tämä kasvi-innostus on saanut alkunsa? Oletko lapsesta asti ollut kiinnostunut luonnosta, vai onko sinulla ollut joku 'opettaja'..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsesta asti oon ollu kiinnostunut. Mummo oli kukkaihminen ja sieltä sain kannustusta. Kaikkein eniten mun "opettaja" on kuitenkin ollut mun äiti joka tietää puutarhanhoidosta ja kukkienkasvatuksesta kaiken. Jossain vaiheessa (myöhäisteininä ehkä?) innostuin (luonnon)kasvien käyttämisestä kosmetiikkaan, lääkintään, syötäväksi. Jossain vaiheessa löysin Ulla Lehtosen ja Henriette Kressin, jotka on molemmat mun suuria inspiraationlähteitäni. Viimeisimpänä innostuksena tuli kasveilla värjäys ja kasvien "mystisemmät" puolet. Kasveissa on niin paljon mielenkiintoista, aina löytyy uutta opittavaa!

      Poista
    2. Kuulostaa ihan samalta linjalta kuin mulla. Mun mummo oli kasvi-ihminen henkeen ja vereen, sai kaiken kasvamaan, kaikki todella oudot eksoottiset markettihedelmätkin. Se periytyi minuun ja äitiini myös. Ja lapsena oli niin vaikea saada tietoa mystiikasta ja esoteriasta mutta oli helppo löytää kaikenlaisia kasvilääkintä- ja loitsukirjoja joista innostuin suunnattomasti. Ulla lehtonen on myös minulle kova idoli.

      Omana ongelmana on vain se että nykyään tiedän monet kasvit ja tiedän mihin niitä voi käyttää mutta en muista niiden nimiä tai sitten muistan niiden nimet jotka itse keksin niille lapsena ja joita kukaan muu ei tiedä, että hankalaa on :)

      Poista
  2. so lovely, the colours, the details...love it much.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for all your lovely comments.:)

      Poista
  3. Ai ne on sudenmaitohelmiä! Hahaa, hauskan nopeasti tuli vastaus vaikken vielä ehtinyt etsiäkään, otin nimittäin pari tuntia sitten kuvia yläkerran ikkunasta ja huomasin että alhaalla vuosi sitten kaadetun puun kannossa kasvaa noita. Huippusöpöjä! Ja samalla jotenkin ällöttäviä. En tiedä miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas sattui! Ne on kyllä tosi suloisia helmiä, ja vähän epätodellisia.

      Poista