lauantai 28. kesäkuuta 2014


Keskiaikamarkkinoiden aika.
Kävin kuuntelemassa luentoja. Etukäteen kiinnosti eniten pyhimyspatsaiden pukeminen ja Turun pyövelit, mutta raamatun kansakielisten käännösten eroja esittelevä esitelmä osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi myös. Oli hyvä kuulla miten asiantuntijan mielestä raamatun käännökset "nykykielelle" helposti hävittävät käännösprosessissa jotain oleellista alkuperäistekstistä. Raamatun kieli on oma kielensä, se ei ole sama asia kuin muu kirjoitettu ja puhuttu kieli. Mua on aina harmittanut raamatun ja erityisesti virsien nykyaikaistaminen. Oli surullista kun mummoni ei enää pystynyt kirkossa laulamaan mukana virsiä, kun hän ei enää osannut sanoja. (Viimeisin virsikirjauudistus tehtiin 1986.)

Heini Kirjavainen esitteli esitelmässään tutkimustaan Turun tuomiokirkosta piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkusta löydetystä vaatteenpalasta. Tutkimuksissaan Kirjavainen tuli siihen tulokseen, että vaate oli osa pyhimyspatsaiden päälle puettua vaatetta. Vaate oli ollut käytössä kahdensadan vuoden ajan, aikojen saatossa sitä oli korjailtu moneen otteeseen (näiden korjailujen perusteella juuri pystyttiin määrittelemään se, miten pitkään se oli ollut käytössä.) Pyhimyspatsaita saatettiin muokata, jotta vaatteet saatiin niiden päälle. Erityisen mielenkiintoinen seikka oli se, että pyhimyspatsaat, joiden on ajateltu kärsineen vaurioita vuosien saatossa (esim. reformaation aikaisissa kuvainraastoissa) saattavatkin olla tällaisia pukemisen helpottamiseksi muokattuja patsaita.
Pyhimyspatsaita kohdeltiin sen mukaan miten hyvin (tai huonosti), ne olivat toteuttaneet niille osoitetut rukoukset. Sairauden parantanut tai muun toiveen toteuttanut pyhimyspatsas puettiin kauniisiin vaatteisiin.
Nunnaluostareissa harrastettiin paljon Jeesuslapsi-patsaita. Niitä hellittiin ja niille ommeltiin kauniita vaatteita. Niitä saatettiin pitää eräänlaisina lapsen korvikkeina. (Tämä särähti mun korvaan kyllä melko loukkaavana...)
Pyhimyspatsaita puetaan katolisissa maissa edelleenkin. Muistan nähneeni puettuja patsaita ainakin Espanjassa ja Italiassa.

Kävin kuuntelemassa myös Satu Hovin luennon keskiajalla käytetyistä yrteistä. Ei kovin paljoa uutta tietoa tullut sieltä. Paitsi sitä en tiennyt, että vuohenputki on alunperin tuotu Suomeen vartavasten ravinnoksi ja se oli tärkeä ravintokasvi keskiajalla.

Kuvassa markkinaostokset: tattarihunajaa, mehiläisvahaa, keijuvoidetta, variksen jalka ja suloisesti soiva pieni kello.
Vielä on viikonlopun teemaan liittyen luvassa ainakin musiikkia, soitettuna lempisoittimellani.

3 kommenttia:

  1. Hei, Hilja!
    Ihastuttavia ostoksia! Mielenkiintoni heräsi: Mihin käytät keijuvoidetta, ja millainen on ostamasi variksen jalka? Entä suloisesti soiva kellosi? Kuvasi perusteella kävin kurkkaamassa kellovalimon kelloja. Onko kellosi karhunkello vai varsikello?
    Sinun laillasi on minuakin harmittanut erityisesti vanhojen virsien sanojen, mutta jollakin tapaa myös Raamatun kielen nykyaikaistaminen. En ole lukenut aiheeseen liittyvää Santalan kirjaa Suudelma hunnun läpi, mutta nyt kun kirjoitit Raamatun kieltä nykyaikaistettaessa jonkin oleellisen katoavan alkuperäistekstistä, tuli taas tunne, että voisin piipahtaa kirjastoon... Vanhaa Bibliaa ja Raamattu kansalle -käännöstä minulla ei ole, mutta ns. vanha ja uusi käännös kylläkin. Parhaillani odotan uuden painoksen ilmestymistä Jumalan kansan Pyhä Raamattu -käännöksestä. Saarnivaaran raamatunkäännöksen pitäisi olla alkuperäistekstille uskollinen, ja olen ymmärtänyt, että käännös ilmestyy huomenna.
    Sari

    VastaaPoista
  2. Hei Sari,
    keijuvoide tuoksuu ihanalle, metsäiselle, siinä on mm. saarnia, tammea ja orapihlajaa. Se on tarkotettu avuksi keskittymiseen puutarhassa ja metsässä (ja keijujen näkemiseen), mutta sitä voi käyttää myös "vaan" tuoksuvoiteena.
    Variksen jalka on ihan oikea variksen jalka. Siinä on remmi jotta sen voi ripustaa kaulaan, mut mä en pysty sitä kaulassa pitämään. Se pääsee osaksi mun luonnontieteellistä kokoelmaa.
    Kello on pieni karhunkello.

    Kiitos kaikista raamatunkäännösitedoista! Mä en oo todellakaan mikään asiantuntija, kunhan vaan lähinnä kulttuurihistoriamielessä kiinnostunut maallikko.

    VastaaPoista
  3. Hei Hilja,
    En minäkään hennoisi pitää variksen jalkaa kaulassani. Keijuvoidetta voisin käyttää tuoksuvoiteena, mutta olen tainnut tulla vanhaksi: uskoni ei riitä keijujen näkemiseen. ;-) Suloisesti soiva karhunkello olisi ihana. Olet tehnyt löytöjä.
    Itsekään en ole asiantuntija raamatunkäännösten suhteen, vaikka Raamattu onkin kirjana minulle tärkeä, ja kulttuurihistoriakin kiinnostaa.
    Sari

    VastaaPoista